Mitäs sit ens vuonna?

Viimeiset päivät vuotta 2017 on menossa ja nyt on aika ottaa katse eteenpäin ja hieman pohtia tulevaa vuotta 2018. Ensi vuodesta on tulossa kiireinen ainakin mun kannalta ja katsotaan mitä koirien kanssa ehditään ja mitä ei. Oon innoissani tulevasta vuodesta ja kaikesta mitä se pitää sisällään. Alle listaan meidän tavoitteet.

Minä:

- Haluan itse kehittyä koiran ohjaajana paremmaksi. Erityisesti aksassa itsellä on paljon työtä edessä ja toivonkin, että ensi vuosi tuo tullessaan uutta oppia. 

- Haluan myös olla mahdollisimman hyvä ohjaaja kummallekin koiralle, haluan oppia lukemaan kumpaakin ja ohjata koiraa sen luonteen tarvitsemalla tavalla. Siinä missä Unelma on pehmeä ja helppo, Popi on ainakin tällä hetkellä omantiensäkulkija eikä päästä muo helpoimman kautta. 

- Mulla on myös tavoitteena käydä kasvattajan peruskurssi, jos saan sen mahtumaan vain aikatauluun.

Freyja:

- Freyjalle voisi taas kehittää jonkin uuden tempun.

- Ja tavoite on pitää Freyja terveenä, ettei virtsakiviä pääse syntymään. Freyjahan syö erikoisruokaa tähän ja toivotaan, että se auttaa jatkossakin. 

- Jos kesällä taas ulkoiltaisiin ja nauttittaisi auringosta. 

Hami:

- Hamin hampaat pitää käydä putsaamassa

- Muuten Hami saa jatkaa eläkepäivä mun vanhempien luona 

- Aina kun nään Hamin, niin vietetään yhdessä mukavia hetkiä ja nautitaan yhteisestä ajasta.

Unelma:

- Unelmalla alkaa heti tammikuun alussa toko-kurssi kisoihin tähtääville koirakoille, joten toivottavasti opitaan paljon uutta ja jos ainakin yhtiin kisoihin päästäisi ensi vuoden aikana myös tokossa. 

- Rally-tokossa meillä onkin sitten enemmän tavoitteita, ja toivottavasti ehditään kisaamaan RTK1 verran ja siihen päälle lähdetään treenaamaan lisää seuraavan luokan liikkeitä.

- Aksassa hiotaan nyt alkuvuodesta kepit ja keinu ja kontaktit parempaan kuntoon ja tehdään enemmän tekniikkaa. Huhtikuussa Unelma tulee 18kk ja jossain siinä voitaisiin kokeilla ekoja virallisia kisoja, kunhan saadaan edellä mainitut siihen kuntoon, että voidaan mennä. Mölleihin mennään, jos vaan niitä tulee ja sopii aikatauluun. 

- Paimen taippari käydään myös suorittamassa ensi vuoden aikana. Ja toivottavasti muutenkin päästään paimentamaan.

- Hakua tehdään se mikä ehditään omaksi iloksi.

Popi:

- Popin pääasiallinen tavoite on kasvaa ja leikkiä ja siinä samalla opetella harrastusten alkeita. 

- Popi pääsee myös Active Dogille aksaan tähtäävien kurssille heti tammikuussa. Tätä odotan itse erittäin kovaa ja ihanaa päästää puuhaamaan Popin kanssa yhdessä.

- Popille olisi myös tarkoitus opettaa rally-tokoa ja katsoa olisiko siitä meille yhdeksi lajiksi. 

- Jos mahdollista, niin myös Popia haluan käyttää lampailla. 

- Loppu vuodesta 2018 luultavasti sitten kastroin Popin, kunhan herra ylittää vuoden iän. 

Aika harrastuspainotteisia tavoitteita, tärkeintä toki että koirat pysyy terveenä ja nautitaan yhdessäolosta ja, että arki rulla helposti jatkossakin. Aika näyttää mitä ensi vuonna ehditään ja halutaan tehdä, tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä. 

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!

Mennyt vuosi 2017

Nyt kun ollaan lomalla ja sitä myötä myös lomalla harrastuksista, niin haluan ottaa askeleen taaksepäin ja katsoa minkälaisia tavoitteita meillä oli tälle vuodelle ja miten ne onnistui. Listaan tähän menneen vuoden tavoitteet ja laitan, että miten kävi. Vuosi 2017 oli huippu! Oon oppinut koiranomistajana hirveesti uusia asioita ja tiedän löytäneeni täysin sen mun juttuni koirien parista. Eniten vuodesta on jäänyt toki mieleen pikku herra Popin tulo, mutta myös meidän ensimmäiset kisat Unelman kanssa, sekä kesän vaellus sekä leirit. Mahtavaa oli myös Unelman priimat terveystulokset!On paljon muutakin, ihania hetkiä, mahtavia ihmisiä, paljon turhautuneisuutta, mutta sitäkin enemmän iloa, onnea ja onnistumisia. Kiitos 2017, nyt me jäädään odottamaan mitä 2018 tuo tullessaan. 

Tavoitteet 2017: 

Freyja:

- Haluan opettaa Freyjalle jonkun uuden tempun, sehän osaa siis istua ja antaa tassua käskystä. 

Freyja oppi kuin oppikin uuden tempun, se osaa mennä ympärin käskyllä ja itseasiassa tarjoaa sitä innolla jos temppuillaan. 

- Kesällä lisää ulkoilua, jos vaikka saataisiin rentoutta peliin mukaan ja oppisi nauttimaan siitä.

Freyja ulkoili huomattavasti enemmän, mutta ei se silit ole vielä rentoa. Freyja oli vanhempien hoivassa mökillä ja oli siellä ollut narun päässä ulkona ja tykännyt. 

- Muuten Freyja jatkaa kissanelämää palvelijoidensa kanssa tavalliseen tapaan. 

Joo niinhän se on jatkanut :D

Hamilton:

- Vapaana oleminen sen osalta paremmaksi, että ei lähde juoksemaan toisia koiria päin, vaan jättäisi ne huomiotta. (paransi tätä kyllä nyt loppu vuodesta ja tuli takaisin luokse vaikka ensin lähtikin).

Tätä saatiin paremmaksi, mutta nyt kun Hami on asunut mun vanhmpien luona, niin kaikki on hieman unohtunut, kun elää ainoana lellivauvana. 

- Seuraaminen ja liikkeestä maahan meno taas kuntoon.

Kesällä ainakin meni vielä hienosti, nyt ei ollakaan hetkeen tehty. 

- Uusia temppuja.

Opeteltiin kesällä ja edelleen on innokas oppia. En nyt vain enää muita mitä me kesällä opittiin. Samalla tahdilla ei kuitenkaan enää voi tehdä, kun Hami ei jaksa kun se menee kierroksille ja sitten ottaa sydämestä. 

- Paljon metsäretkiä ja vapaana liikkumisen riemua.

Tää on Hamin kohdalla varmaan toteutunut parhaiten. Se nauttii kun saa mennä omaa tahtia ja haistella. 

- Sitten kun hankitaan joku jäsenyys jonnekin, ja ryhdytään käymään hallilla, niin Haminkin olisi tarkoitus päästä kattelemaan sellaista menoa.

Hami pääsi meidän kanssa aksaamaan ja treenailemaan. Hami innostui aksaamisesta kovasti ja oli aina mielellään tekemässä. Montaa toistoa ei jaksanut, mutta teki täysillä ne pari kertaa ja sitten katseli tyytyväisenä muiden tekemistä. 

- Myös Hamin hampaat olisi tarkoitus käydä putsaamassa tässä lähiaikoina.

Ei olla käyty vieläkään... Ihan hirveetä myöntää, nyt on oikeasti alkuvuodesta tarkoitus viedä se hoidettavaksi, kunhan Hamin ell tulee lomalta. 

Unelma:

- Arkiasiat kuntoon

Unelma on helppo koira arjessa. Ainut johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota on remmissä kulkeminen kun on kavereita mukana. Muuten on niin pätevä pieni.

- Rauhoittuminen myös häiriössä

Tämä on mennyt hurjasti eteenpäin. Osaa rauhoittua hallilla nätisti ja odotella häririössä muuallakin. Välillä kuitenkin vire nousee ja rupeaa levottomaksi, on kuitenkin oppinut oma paikka -käskyn, joka on helpottanut kovasti. Sisällä saattaa kotona vieraiden tullessa olla alkuun todella levoton, mutta tähän oon nyt puuttunut ja toivon mukaan menee paremmaksi ensi vuonna. 

- Tokon alkeet

Kyllä me jotain ollaan tehty, mutta ei todellakaan tavoitteellisesti, niin kuin ajattelin. Löydettiin meidän toiseksi lajiksi haku ja sitten rally-toko. Välillä ollaan ihan vain hömppä tokoa tehty omaksi iloksi. 

- Agilityyn tutustumista

Agilityyn tutustuminen johti siihen, että ollaan oltu nyt yhdissä epiksissä. Treenattu ahkerasti niin aksa kurssilla alkuvuodesta, kuin myös omatoimitreeniä. Aksa on meistä kummastakin huippua ja nyt kun Unelma kuvattiin terveeksi, niin on ilo jatkaa tätä harrastusta eteenpäin. 

- Mätsärit

Ehdittiin käydä neljissä mätsäreissä ja aina oli ihan hauskaa. Kerran pääsiin BIS kehään ja oli kyllä ihan hauska kokemus. Muuten ollaan lähinnä käyty sosialisoitumassa ja muuten pitämässä vain hauskaa. 

- Retkiä ja vaellus

Vuoden yksi kohokohdista oli ehdottomasti kesän vaellus Unelman kanssa kaksin. Hieno kokemus! Ollaan nautittu jokaisesta pienestäkin metsäretkestä mitä ollaan tehty. Nyt odotellaan kevättä, että päästään taas kunnolla vaeltamaan. 

Rally-Toko epikset

Eilen (11.12.2017) oli se hetki mitä toisaalta olin odottanut innolla siitä lähtien, kuin oon aussiesta haaveillu, meidän ekat kisat. Kummankin ekat kisat ikinä. Rallyhaukut järjesti täällä Oulussa rally epikset. Jännitin tietty hyvin etukäteen ja viimeset tunnit ennen kisaa oli hirveet, aattelin että kuolen vähintään sydäriin. Käytiin aamulla kuitenkin treenaamassa ja niistä jäi todella hyvä fiilis. Meidän palkkaamattomuus on mennyt hyvin eteenpäin ja Unelma on tehnyt nyt todella hyviä ratoja ilman palkkaa. Niin tyytyväinen tuohon otukseen!

Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, osittain koska en vaan voinut enää olla kotona pyörimässä ympyrää. Toisaalta halusin että Unelma saisi vähän tottua ympäristöön, no se olikin hyvä ratkaisu, koska neitiä kiinnosti hajut ja muut ja se hieman tohotti aluksi joka suuntaan. 18:15 alkoi rataan tutustuminen ja siinä kohtaa uskalsin jo vähän hengittää, ei mikään vaikea ja jos itse en mokaisi, niin saatoin uskoa hyväksyttyyn tulokseen. Kävelin radan muutaman kerran läpi ja yritin saada lihasmuistiin mihin suuntaan pitää kääntyä, mulla on tunnetusti hieman vaikeaa oikean ja vasemman kanssa.

Rallyhaukkujen halli on verrattain pieni ja kaikki ALO-luokan osallistujat oli jaettu kolmeen ryhmään ja ryhmä kerrallaan siis mentiin sisälle tekemään rataa. Paikka oli jaettu odotus alueeseen ja sitten näköesteiden takana oli rata. Oltiin Unelman kanssa toisessa ryhmässä ja meitä oli siinä kolme, kun yksi ei tullut paikalle. Unelma oli odottaessa tosi levoton ja olin jo et apua, saa nähdä mitä tästä tulee. Ensimmäinen meidän ryhmästä teki pätevästi ja se staffordshirenbullterrieri oli kyllä suloinen. Kakkosena oli corgi, sillä meni vähän haisteluksi, mutta söpö se silti oli. Sitten oltiinki me. Otin Unelman lähtö kyltille ja se kerran jo ehti lähteä nuuskimaan seinää, sain sen takasi heti, mut edelleen ajattelin vaan, et saa nähdä, kun tuntu että koira ei ollut ihan täysillä mun kanssa. Sitten tuomari olikin valmis edellisen arvostelun kanssa ja oli meidän vuoro.

Ekana oli 360 oikeaan ja Unelma oli vähän löysä, sitten tuli askeleet taakse, niin että koira on edessä. Tässä kohtaa Unelma rupes olemaan enemmän mukana ja näin sen olemuksesta et nyt se tekee mun kanssa ja unohtaa kaiken muun. Sitten seuruukin rupesi olemaan Unelman näköinen ja pujottelu meni hyvin ja se teki hienosti kaikki vasemmat käännökset. Radalta jäi tosi hyvä fiilis, ehkä sitä alkua lukuun ottamatta. Radan jälkeen en kyllä ollut varma olinko tehnyt yhden kyltin väärään suuntaan vai en. Mutta me selvittiin hengissä, mä en töpeksiny suuremmin, luotin Unelman osaamiseen ja ei luultavastikkaan tehty hylkyä.

Meidän ryhmä oli siinä ja mentiin ulos hengaan. Leikin Unelman kanssa hetken aikaa hanskalla ja käytin autossa odottaneen Popin pissalla. Sitten koirat autoon ja tulosten odottelua. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että tein sen kyltin väärin päin. Meidät kaikki kutsuttiin sisälle kuulemaan tulokset. Tuomari alotti että yksi ainut 100 pisteen rata, upea suoritus ja hienoa seuruuta, Elise ja Unelma. Olin vähän et häh, mutta kyllä siinä hymy nousi. Mun pieni pätevä koirani <3 Tästä on hyvä jatkaa virallisiin kisoihin ens vuonna.

Oli oikein mukavat ja rennot epikset! Ehkä seuraavalla kerralla en jännitä itseäni sydänkohtauksen partaalle...

Kun seropi tuli taloon

En ihan heti aatellut, että mulle tulisi sekarotuista, olin ihan varma että seuraava olisi myös auspai. Mutta toisin kävi ja seropi tuli taloon. Kummatkin vanhemmat ovat mulle tuttuja ja toiselta mulla onkin jälkeläinen kotona jo valmiiksi. Kummatkin ihan huippuja koiria ja niillä huippuja jälkeläisiä. Popi sisaruksineen on täysin vahinko pentue, ainakin siinä määrin että astuminen oli täysin vahinko, iskä koiraa ei ovet pidelleet laisinkaan. Maailmaan niiden annettiin tulla, kokonaiset seitsemän sattumaa, kuusi mustaa valkoisin merkein ja yksi blue merle, viisi urosta ja kaksi narttua.

Popin tulo oli aika nopea päätös, olin haaveillut toisesta harrastuskaverista ja nyt oli mahdollisuus ottaa. En muuten seropia ottaisi, mutta tiedän vanhemmat ja sen, että näistä pennuista pitäisi olla mihin vain. Viikkoa ennen heitin ihan vitsillä, kun olin asiaa pohtinut, niin Sannille, että myiskö se mulle yhden. No se lupas mulle uroksen hieman nauraen. No viikko siitä syntyi pikkuiset, näin ne ensi kerran kahden päivän ikäisinä. Silloin huomion herätti lähes koko musta pieni otus, ei kuitenkaan mennyt kauaa kun Jaakko Tepoksi nimetty otus vei mun huomion. Olin melkein joka viikko pentuja kattomassa ja hoitamassa, sai hyvän kuvan niiden luonteista. JT oli muo kolmiviikkoisena vastassa eteisessä, se oli kiivennyt portin yli. Lopulta mulla oli aikalailla kaksi suosikkia, JT ja Lalli, kummatkin luonnekkaita menijöitä, suhteellisen kevyellä rakenteella. Sanni kysyikin kumman haluan, mutta halusin hänen päättävän, hän tunsi pennut parhaiten ja tiesin saavani näin sen itselle sopivan. Sain kun sainkin sen josta eniten pidin, niin JT:stä tuli Popi.

Vaikka Popi on sekarotuinen ja sillä ei ole mitään asiaa vaikka arvokisoihin, ei se tule meitä hidastamaan. Popille asetetaan yhtälailla tavoitteet, kuin Unelmallekin ja sen kanssa tullaan toivottavasti kisaamaan ihan yhtä täysillä. Tärkeintä on pitää hauskaa kentillä yhdessä ja oppia paljon uutta. Popi olisi tarkoitus ilmoittaa pentukurssille ensi vuonna, en vaan vielä tiedä minne. Tai tiedän, mutta se varmistuu vasta myöhemmin saadaanko paikkaa. Popista on tullut myös Unelmalle ihan mahtava kaveri ja niiden suhde vain tiivistyy, on ihana nähdä kuinka ne nauttivat toisistaan. Mun pienet <3

Popi on nyt 12 viikkoa ja pari päivää. Se on ehkä enemmän bortsumainen kuin aussiemainen. Aussie näkyy siinä arjessa sellaisena pienenä pilke silmäkulmassa tekemisenä ja sen pää on ihan aussien pää. Mutta se on bortsu treenatessa, se tekee treenaamisen kaikella vakavuudella, se keskittyy ja pohtii asioita ja sitten se yhdistelee. Se on erittäin pätevä pentu, se tekee hienolla motivaatiolla ja välillä tuntuu, että ei sitä tartte edes opettaa kun se osaa jo valmiiksi. En itse ajattele Popia seropina, se on omassa päässä aikalailla bortsu, koska sen luonteessa on ainakin tällä hetkellä enemmän bortsumaisia piirteitä. Innolla jään odottamaan, mitä tuosta pienestä ihmeestä oikein kasvaa. Toivottavasti ei ainakaan karjalankarhukoiraa, niin kuin moni luulee :D

Unelma treenaa

Ollaan Unelman kanssa treenailtu nyt rallya hieman enemmän ja kehitystä on nähtävissä. Eilen meillä oli toka vikat treenit tuolla kurssilla ja sinne oli rakennettu alo -luokan rata. Meillä on tällä hetkellä tavoitteena saada hienoa tekemistä vähemmällä palkalla, nyt Unelma on tehnyt enemmän duunia ehkä sen palkan takia kun, että tekisi mun kanssa. Ollaan siis treenattu sitä, että mulla on palkka kädessä, mutta se tulee vasta radan päätteeksi. Nyt kuitenkin jätin namit taskuun ja tehtiin rataa ihan ilman näkyvää palkkaa. Unelman seuruu kärsii heti moisesta ja radan lopussa selkeästi piti jo pinnistellä, että jaksoi keskittyä. Tehtiin rata kuitenkin kunnialla ja ohjaajan mukaan oli kyllä aikalailla täydellinen ALO rata. Meinasin jo uusia yhden kyltin, kun Unelma teki istumisen tosi hitaasti ja perusasento oli vino. Mutta Virpi sanoi, että ei haittaa ollenkaan. Kehtaa siis kisoihin mennä, jos saadaan vaan paikka niihin. Nyt vaan seuruuta paremmaksi ilman palkkaa (tähän otetaan vinkkejä!!) ja peräpään käyttöä vielä paremmaksi.

Ollaan myös aloteltu avo -luokan kylttejä tuolla kurssilla, niissä on selkeesti hieman enemmän vaikeutta, mutta vielä ei olla sen suurempia vaikeuksia kohdattu. Toinen ohjaaja sanoikin, että tuo koira se oppii kaiken samantien :D Unelma on helppo, koska se kuuntelee ja miettii koko ajan ja sen suurin tavoite on tehdä oikein. Saa nähdä uskalletaanko tuonne virallisiin kisoihin ens vuonna, hieman ärsyttää tuo lisenssi mikä tulee, en koe sitä tarpeelliseksi sitten yhtään, pläh! Mut kaippa se tulee maksettua, olishan se kiva kisata! Omistaja syö sitten puuroa ja makaroonia...

Aksatakkin ollaan ehditty. Oon huomannut, että helpolla radalla Unelman itsevarmuus kasvaa ja vauhti sen mukana, mutta heti kun on vaikeampaa niin myös vauhti hidastuu. Oon tehnyt nyt hieman enemmän pelkkää tekniikkaa, välistävetoa, takaakiertoa, keppejä tehtiin sen verran, että lähetin sitä eri kulmista, jotta se oppii hakemaan oikeaan väliin. Tää oli tosi tarpeellista ja jatketaan tätä ehdottomasti! Puomin kontakti on parantunut ja Unelma menee huomattavasti tarkemmin. A:ta pitää treenata, kun se niissä yhdissä treeneissä meinasi mennä hieman vauhdilla, joskin hidasta käskyllä meni huomattavasti paremmin. Keinu on täysin kesken, mutta viimeistään ensi vuoden alussa haluan sitä hioa parempaan kuntoon, Unelma rupee oleen siinä iässä että pian päästään kisaamaan. Luustokuvaus on varattu ja kyllä jännittää!

Jotenkin jännää kuinka nopeasti aika on menny ja kuinka paljon ollaan menty eteenpäin asioissa. Justhan Unelma tuli kotiin ja nyt mietitään jo kisaamista. Toisaalta ihan mahtavaa! Odotan kovaa, että päästään uusiin haasteisiin.

Popi 9vk

Popi on ollut kotona nyt 2 viikkoa ja pikkupojulla on ikää tasan 9 viikkoa. Popi kotiutui hetkessä, muutamassa päivässä sieltä kuoriutui pieni riiviö, jolla on tahtoa ja itsepäisyyttä. Popissa on myös pehmeyttä ja mukavasti miellyttämisenhalua, se on kuitenkin itsenäinen olento, joka kuitenkin välillä kaipaa mamman huomiota. Popi on rohkea, se tutkii ja menee omatoimisesti ja jos jokin asia jännittää niin tulee mun kanssa rohkeasti tutustumaan. Ihmisiä kohtaan se on asteen varautuneempi, kuin Unelma aikoinaan. Popi tervehtii iloisesti, mutta ei niin perusta vieraista, oma lauma on parempi. Ulkonakaan ei lähde vieraiden perään, siinä missä Unelma halusi tervehtiä aina kaikkia ollessaan pentu.

Popi oppii nopeasti ja sen mielestä treeni hetki on päivän vakavimmin otettava juttu, sillon ei pelleillä vaan keskitytään ja tehdään. Muuten sitten voikin vähän maistella listoja ja milloin mitäkin eteen tulevaa. Popi on kuitenkin oppinut sanan ei, on vain eriasia totellaanko sitä. Joskus pitää sanoa pojulle monta kertaa, mutta esimerkiksi se on sisäistänyt sen, että vessaan ei ole asiaa ilman lupaa. Välillä se kuitenkin meinaa tulla kynnyksen yli jos mä olen vaikka vessassa, sillon yleensä pelkkä "pois" riittää ja saattaa laittaa maata kynnyksen eteen tai lähtee leikkimään omiaan.

Popi on ehtinyt näkemään muita koiria, lähinnä aussieita. Kaikkien kanssa on mennyt hyvin, mutta erityisesti Valpuri-sisko(puoli) on kiva ja ovat löytäneet ihanan yhteisen sävelen touhuta. Päivä päivältä Popi juoksee kovempaa ja tuskin menee liian kauaa, että poju Popsi pysyy muiden mukana. Popi on myös käynyt mustissa ja mirrissä, sylituristina mätsäreissä (Unelma oli PUN5), kyläilemässä, yliopistolla ja tietenkin hallilla. Hallilla se on mennyt putkesta, hieman maistanut puomia ja juossut esteiden välissä ja tehnyt siivekkeen kiertoa. Muuten ollaan keskitytty ihan vain istu, maahan ja odota tekemiseen.

Hihnalenkkeily on pehvasta. Popin mielestä on maailman suurin vääryys, että hänet laitetaan moiseen kiinni. Popi on siis kulkenut suurimman osan ajasta vapaana, koska itse pidän vapaana olon opettamista todella tärkeänä. Popi osaakin tulla luokse hienosti käskystä. Hihnassa on se, että jos pojua ei huvita, niin sit se vaan istua tönöttää ja me käydään tahtojen taistoa siitä liikutaanko me vai ei. No keksittiin me ratkaisu, nakit. Nakeilla se liikkuu ja hiljalleen toi hihna kävely on kehittynyt ja Popi menee oikein nätisti. Että kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Sisäsiisteys, tuo kerrostalossa asuvan suurin rasitus, ainaki näin omasta mielestä. Mut haluan itse nähdä sen vaivan, että käydään vaikka puolen tunnin välien pihalla jos on pakko. Unelma oli todella nopeasti sisäsiisti ja piti vain odottaa, että rakonhallinta paranee ja sama on Popilla. Popsi osaa pyytää ulos ja oon oppinut lukemaan sitä sen verran, että tiedän koska on aika mennä jos Popi ei jostain syystä piippaakaan. Ekan viikon Popi herätti vaihtelevasti yöllä pihalle, muutamat hädät tuli lattialle. Nyt ollaan hiljalleen saatu kuitenkin rytmistä kiinni ja Popikin osaa nukkua yönsä hyvin putkeen, mun pitää vaan olla tarkkana, että se kakkaa illalla ennen ku mennään nukkumaan, muuten tulee yöllä hätä.

Ihan yksin ollessaan Popi huutaa ja haukkuu, sitä ollaan treenattu ihan niin että se on yksin odottamassa kun treenaan Unelman kanssa ja hiljalleen se osaa olla jo hiljaa, muta paljon työtä se vaatii. Yhdessä Unelman kanssa sillä ei ole mitään ongelmaa ja aina on hiljaista, ilmeisesti ne nukkuu, koska pissojakaan ei ole tullut sisälle. Pisin aika mitä on nyt ollut yksin on n. 3h. Ens viikolla ajattelin hieman pidentää taas aikaa. Hiljalleen eteen päin näiden asioiden kanssa.

Kaikkiaan Popi on aivan ihastuttava pieni koiran alku ja uskon, että siitä on vaikka mihin.

Rallya ja pentumaisia tuoksuja

Meillä alkoi viime maanantaina rally-toko -kurssi. Oon pitkään miettinyt, että olisi kiva opetella säännöt ja alon kyltit ja kokeilla, että miten meillä kyseinen laji sujuisi. Tulisi hieman vastapainoa agilitylle, hallille kun mennään, niin yleensä me aksataan.

Maanantain koittaessa ja hallille tultaessa, niin Unelma oli heti asenteella, että aksataan ja alkuun piti vähän ottaa kontaktia, että neiti rauhoittui. Huomasi nopeasti mitä tultiin tekemään. Kurssilla meitä on joku 8 koirakkoa, omasta mielestä aika paljon eikä siinä hirveästi yksilöohjausta kyllä ehdi saamaan, mutta kaksi ohjaajaa tekivät kyllä parhaansa auttaakseen kaikkia. Tunnin alkuun käytiin läpi kyltit ja oli jokaiselle koirakolle oli aina oma piste ja vaihdettiin aina pisteeltä pisteelle ja samalla vaihtui se mitä treenattiin.

Itsellä pitää treenata vielä paljon sitä, mihin kohtaa sitä oikein pysähtyy kylttiin nähden ja että käännöksissä menee kyltin eteen eikä jää sivulle. Hirveesti muistettavaa! Unelman kanssa pitää tuo seuruu kyllä pistää nyt kuntoon, varsinkin nakkien kanssa lähtee hirveästi edistämään. Ohjaaja sanoikin meille, että muista vaatia siltä koiralta hieman enemmän, koska se osaa kyllä. Eli ei saisi päästää Unelmaa liian helpolla. Hurjan hauskaa meillä oli, ensi maanantaina uudelleen.

Muuten ollaan sitten lenkkeilty ja opeteltu siivoamis -temppua eli Unelma kerää käskystä omia leluja takaisin koppaan. Hirveen kätevää, kun voi ite vain istua lattialla ja koira hakee. Ihan vielä ei temppu ole hanskassa, mutta todella hyvällä mallilla, pitäisi vielä käsky liittää kunnolla siihen.

Ollaan käyty myös aksaamassa ja se sujuu entisteen tapaan, itse haluaisin vain kehittyä lisää ohjaajana ja pitää varmaan johonkin kurssille yrittää jossain kohtaa itsensä änkeä tai ottaa jotain valmennusta jostain. Omasta mielestä ollaan kuitenkin menty huimasti eteenpäin ja Unelman kanssa on ilo tehdä töitä. Rakas pieni musta <3

Meitä instassa seuraavat tietävätkin, että meille on tulossa pentu, Popi. Popista aion kirjoittaa oman postauksen kunhan kerkeän ja kertoa hänestä tarkemmin, mutta hyvin pennun hajuisia ovat viime viikot olleet ja tänään Unelma pääsi tapaamaan Popin ensimmäisen kerran. Unelmaa jännitti aivan valtavasti ja oli selvästi ihmeissään moisesta pienestä pallosta. Pari kertaa piti murahtaa, mutta lopetti kun komensi. Muuten vain haistelivat kovasti ja Popi antoi pusuja ja yritti kerran jopa haastaa leikkimään. Popihan ei siis hetkauttanut, että kannoin hänet toiseen huoneeseen pois sisarusten luolta ja joutui vieraan koiran kanssa nenätysten. Hyvin rohkea ja reipas pieni siis tulossa. Mutta Popista lisää myöhemmin.

Mukavaa syyslomaa kaikille, meillä se alkaa maanantaina :)

Käytiin hakuilemassa PK-leirillä

Oltiin tuossa syyskuussa Pikipaimenten PK-leirillä kevään tapaan Vaalassa. Mukana oli toki muunkin rotuisia ja mm. Patchcoatilta ja Wirneeltä koirat. Keväällähän me oltiin ihan ummikkoja eikä oikeen tiedetty mitä halutaan tehdä, mutta nyt meillä oli täysi suunnitelma siitä että hakuillaan jos tulee haku porukka kasaan. Tulihan se ja saatiin parit oikein hyvät treenit.

Perjantaina oltiin Vaalassa joskus viiden maissa ja hieman tokoiltiin ja temppuiltiin siinä Unelman kanssa ja käytiin koirien kanssa lenkillä E:n kanssa, joka oli siis leirillä Lillin kanssa myös. Muuten perjantai ilta meni hengatessa ja käytiin saunassa. Unelmallahan oli juoksut, niin joutui neiti olemaan joko huoneessa tai autossa, ettei liiaksi härinnyt pallillisia uroksia. No juoksuthan ei riittänyt vaan pe-la yön se ripuloi ja pisin aika minkä nukuin tais olla par tuntia, muuten juostiin tunnin välein ulkona. Jeeee...

Lauantai aamuna ei maistunu edes puuro, mutta onneksi saatiin lääke myöhemmin yhdeltä jolla sellainen oli mukana ja se auttoi ja toisen maha rauhoittui. Tää oli kuitenkin ilmeisesti se mahatauti joka liikkui, koska Lilli ripuloi leirin jälkeen.

Lähdettiin kuitenkin haku metsään ja suunnitelma oli vähän hahmottaa, että mitä Unelma muistaa viime leiristä. Sehän muisti kaiken, etsi maalimies, sillä on nakkeja. Aivan upeesti etsi, tehtiin niin että tuli ääni metsästä ja sitten pois ja takaisin alueelle. Hienosti kaikki maalimiehet löytyi.

Lounaan jälkeen kävin neuvomassa jälkeä ja tein Unelmalle pienen jäljen. Vain pari keppiä neljästä löytyi, mutta tyyppi vaikutti hieman väsyneeltä ja selvästi vatsatauti vei voimia. Pidettiin iltapäivä siis kevyenä.

Sunnuntaina aamusta sitten taas hakumetsään, oltiin nyt nukuttu yö todella hyvin ja Unelmakin oli jo normaalimpi, iloinen itsensä. Meidän haku alue oli n. 50 metriä syvä ja Unelma irtosi tosi hienosti. Yksi pisto tehtiin uudelleen, mutta sitten sekin maalimies löytyi hyvin. On se vaan pieni ja pätevä! Leirin jälkeen ollaankin nyt hakuiltu ja hienosti on Unelma kehittynyt. Nyt vaan ilmasua rakentamaan.

Oli tosi ihana leiri taas ja saatiin uusia tuttavuuksia! Parasta on kuitenkin nähdä kun Unelma kehittyy ja meidän tiimistä tulee yhä tiiviimpi.

Unelma täytti tuossa myös vuoden, ihan mahtava eka vuosi ollut meillä <3 Hami on Vaasassa ja varmaan jää sinne nyt, siellä on sen rauhallisempi olla kun saa mennä omaa tahtia ja saa aivan kaiken huomion. Syyslomalla kuitenkin Vaasaan ja voisi vähän treenailla ukkelin kanssa myös.

Paimennusta, aksaa ja jälkee

Me ollaan tässä parin viikon aikana mm. aksattu, paimennettu ja tehty jälkeä. Aksassa meillä on ollu nyt parit ihan hyvät treenit, Unelma on kuunnellu tosi hyvin ja tänäänkin kun käytiin hallilla, niin esteiden väli oli pienempi kuin yleensä ja oli paljon kiertoja. Hienosti teki duunia ja on Unelma vissiin huomannut, että se rata vaihtuu ja pitää seurata mitä mamma tekee. Sillähän oli tuossa yhdessä vaiheessa vähän sellaista, että kun se oppi radan, niin se ei enää tehny kunnolla yhteistyötä ja sit jos muutinkin radan niin sitte ei enää toiminukkaan ja ei oltu samalla radalla enää. Mutta nyt se on ollu kuulolla vaikka rataa on tehty välillä eripäin. Seuraavaks pitäis hioa kontakteja ja opetella hiljalleen kepit ja sitten myös keinua ja puomia pitäis hioa, A.n se osaa kunhan on tarkkana, että se ei hypi. Vaikka tähän mennessä Unelmalla ei oo koskaan ollut sitä ongelmaa että se loikkisi.

Mulla on ollu myös Hami mukana ja se on päässy tekemään vähän rataa ja höpsöttelemään, tosi pätevä on ollut. Hirveesti vaan vie aikaa tuo palautuminen ja koiran ehdoilla mennään. Se on aina kaks kolme kertaa mitä Hami jaksaa ja sit se on siinä. Mutta ihanaa silti että se voi olla mukana ja nauttia eläkepäivistä (vaikka en mä tiedä mistä se on eläköityny :D)

Unelma pääsi myös toisen kerran paimentamaan, tuollekin touhulle se vaan syttyy niin kovasti. Ensin Sanni pyysi, että käydään Unelman kanssa aidan ulkopuolen kautta vähän kiertämässä että se saa tuotua lampaat oikeeseen aitaukseen. Irtos heti todella hyvin ja selvästi vaistot kerto et mitä ollaan tekemässä. Sit mentiinkin aitaukseen, tuli oikein nätisti ja meni lampaille rauhallisesti. Osas pitää hienosti lauman kasassa, mutta takana olemista pitää harjotella, että pysyy siellä, eikä kierrä ihan koko aikaa eteen. Itselläkin toki paljon oppimista, mutta tällainen ihan itselle uusi laji on parhautta ja koira pääsee tekemään sitä mihin se on luotu. Käytiin tosiaan tekemässä kaksi kierrosta lampailla ja sitten Unelma ja Valpuri (joka tuli myös paimentamaan) niin leikkivät hetken. Toivottavasti pian päästään uudelleen.

Eilen käytiin jäljestämässä. Tein ensin hieman lyhyemmän jäljen nakeilla ja muistuteltiin mieleen, että mitäs tultiin tekemään. Vaikka turhaa se oli, Unelma lähti autolta ja löysi ite kohdan mistä olin kääntyny mettään ja löysi jäljen alun ongelmitta ihan itse. Sen jäljen jälkeen totesin, että nakit haittaa sen työskentelyä eikä se keksity olennaiseen. Seuraava jälki ja yks kulma, vähemmän nakkeja ja loppuun keppi. Meni yhtä mallikaasti, huomas heti kun oli kulma ja kulki nenä maassa. Nosti lopussa olleen kepin. Sitten siinä hieman muistuteltiin lisää keppien nostamista ja kävin vielä tekemässä jonkun 20m pitkän jäljen jolle laitoin muistaakseni neljä keppiä, jätin nakit pois. Kaikki kepit nousi ja isot bileet lopussa. Siihen oli hyvä päättää, ihan paras Unelma! Pitäisi jäljestää enemmän, kun tuo on niin pätevä siinä. Vähän vauhtia pitää himmailla, muuten ei valittamista.

Huomenna kevyttä lenkkeilyä ja lauantaina sitten pienelle karhunkierrokselle.

Karhunkierros 2017

Mulla on ollut viimeisen neljän vuoden aikana tapana käydä vaeltamassa joka kesä noin viikon reissu. Tänä vuonna lähdin ensimmäistä kertaa yksin, mukana tietysti Unelma. Suuntana oli iso karhunkierros, koin sen olevan sellainen joka on hyvä mennä yksin.

Ajelin lauantai aamuna Rukalle ja jätin auton sinne parkkiin. Jouduttiin parisen tuntia odottelemaan bussia, joka meni sinä lauantaina viimeistä kertaa. Aloitettiin vaellus siis Hautajärveltä. Bussia odotellessa tutustuin pariskuntaan, he aloittivat kierroksen toiselta pisteeltä. Ensimmäiselle päivälle suunnittelin noin 7 km matkan ja se olikin helppo kulkuista maastoa, jäätiin yöksi Perttumakoskelle. Unelma ei ollut moksiskaan teltasta, kerran oltiin ehditty sitä treenata. Laitoin laavulla päivällisen ja mentiin ajoissa nukkumaan. Ensimmäinen yö on itsellä aina kaikista vaikein, kun pitää löytää se oikea rytmi ja heräilinkin useasti.

Sunnuntaille oli luvattu sadetta ja ukkosta. Sade alkoi jo aamuyöstä ja totesin vain, että taitaa tulla nopea aamu. Se olikin tavarat kasaan, aamupuuro ja rinkkaselkään. Ukkosta ei kaikeksi onneksi koskaan tullut, mutta sade jatkui lähes koko päivän. Mun takista rupesi lopulta tulemaan vesi läpi, ei ole aiemmin sitä tehnyt ja tajusinkin, että en vahannut takkia ennen lähtöä. Sille ei siinä vaiheessa mitään voinut. Maasto oli metsikköä ja suhteellisen raskaskulkuista, varsinkin 19kg selässä ja vesivaluu. Unelmalle mulla oli sadetakki, eikä tyyppi oikeestaan välittänyt sen suuremmin kelistä. Vaikka kyllä sen sitten kun oltiin kävelty monta tuntia, niin huomas että ei ollut enää niin hauskaa Unelmallakaan. Onneksi oli kuitenkin taukoja kun ei satanut, niin sain tehtyä lounaan ja pidettyä pari pidempää lepotaukoa. Sunnuntaina jäätiinkin sitten Taivalkönkäälle yöksi, siellä tavattiin taas Rukalla tavattu pariskunta sekä S, joka oli myös yksin matkassa. Mehän tästä lähtien oikeastaan oltiin yötä aina samoissa paikoissa ja hengattiin yhdessä, aivan ihana löytää tällaisia vaelluskavereita. Nukuttiin yö tuvassa.

Maanantaina sitten matka taas jatkui aamusta, nyt maasto oli suhteellisen helppo kulkuista, sade oli mennyt menojaan ja mieli oli parempi. Silti olin jonkinlaisessa motivaatiokuopassa ja välillä vaan ärsytti olla mettässä. Unelman into kuitenkin pisti jatkamaan ja ei se kokonaan huonoa ollut. Välillä oli jopa hienoa maisemaa, eikä pelkästään kosteaa pusikkoa. Lounas syötiin Oulangan luontokeskuksella ja pidettiin siellä pidempi tauko näiden vaelluskavereiden kanssa. Söin myös munkin ja join kahvin, kyllä maistui. Unelmakin sai kunnon lepohetken.  Päivä päätettiin Ansakämpälle, joka on suhteellisen uusi tupa. Meinasin ensin nukkua tuvassa, mutta paikalle tuli niin paljon muutakin väkeä ja tupa oli todella lämmin, joten Unelman parasta ajatellen kävin laittamassa teltan pystyyn ja nukuttiin siellä mukavasti.

Tiistai aamuna olin ensimmäisen kerran jo viideltä hereillä ja sen jälkeen hengasin ja torkuin kuuteen asti. Nousin ja ei voinut kun ihastella kaunista ja hiljaista aamua. Joella oli vielä pientä aamu-usvaa ja oli vaan sellainen hetki, mikä palkitsee kaiken sen kävelemisen. Aamupuuroa naamaan ja pakkasin tavaroita, oli todella hidas aamu vaikka heräsin ajoissa. Mut eipä tuolla hevosenselässä olla. Totesin myös, että yksi teltan keppi oli yöllä mennyt poikki, harmitti. Päästiin kuitenkin lähtemään ja oli kyllä kivoja maisemia taas. Tiistai oli ihan hyvä päivä, rinkka rupesi kevenemään ja fiilis oli hyvä. Vehnäänniemessä oltiin aika ajoissa ja tultiin isona porukkana kaikki samaan aikaan perille. Iltaa myöten paikalle tuli paljon muitakin ja laitoin teltan pystyyn. Jouduin jättämään yhden kaaren laittamatta, joten abisi oli hieman erimallinen, mutta teltta osa oli nukkumisvalmis. En saanut siis sitä telttakeppiä korjattua. Meinasin laittaa katkenneeseen kohtaan sen holkin, mutta se ei vaikuttanut erityisen taipuisalta, joten annoin olla, meni se noinkin eikä kastuttu kun yöllä satoi. S hieroi mun selkää illalla ja kyllä autto, mulla siis oikein pisti niskaan kun oli niin jumissa, hieronta oli kyllä pelastus.

Keskiviikkona sitten taas aamulla aikasin hereillä ja laitoin aamupalan nuotiolla, koska mun kaasukeitin ei suostunut toimimaan (jep, jep kaikki hajoaa). Se oli ripeä aamu. Tässä kohtaa Unelmahan oli ottanut tän porukan jo omaksi laumakseen ja tervehti kaikkia aina ylitsevuotavan innokkaana. Ihana vaelluskaveri mulla <3 Keskiviikkona pitikin sitten tehdä päätös, edessä oli pienikarhunkierros ja piti päättää kumpaa reittiä sen kulkee. Päätin mennä ns. yläkautta vaikka se tiesi rappusia ja kiipeämistä. Maisemat oli kuitenkin sen arvoiset. Kävin myös leirintäalueella ostamassa karkkipussin ja hengasin siinä kun tämä kaveripariskunta söi, S meni toista kautta, nähtiin siis vasta lähempänä yöpaikka seuraavan kerran. Pienikarhunkierros osuus oli sinänsä helppo, että polku oli helppo kulkuista. Ihmisiä oli omaan makuun kuitenkin liikaa ja olin tyytyväinen kun pääsin takaisin omalle polulle. Unelma oli innoissaan kun oli muita koiria ja pääsi muutamaa tervehtimään. Siellä myös muutamat kyseli, että oonko minkälaista lenkkiä tekemässä kun on iso rinkka mukana, osa jopa hämmästyi kun kerroin että oon ihan yksin. Keskiviikko päättyi Porontimajoelle, loppumatka oli raskas, mutta perille päästiin. Paistettiin yhdessä lättyjä ja nautittiin viimeisestä vaellus illasta hyvillä mielin. Nukuin tuvassa Unelman ja muiden kanssa. S laittoi teltan pystyyn, kun siellä oli reissussa myös henkilöitä, joilla ei ihan olleet varusteet kohdillaan. Oli ihana viimeinen ilta ja mentiinkin aika myöhään nukkumaan.

Torstaina heräiltiin rauhassa, laitettiin tavaroita kasaan, tehtiin aamupalaa ja lähdettiin taas yksitellen valumaan kohti Rukaa. Sovittiin kuitenkin yhteinen lounaspaikka, mun keitin kun ei toiminut ja oli pakko saada keittää juomavettä. Torstai oli reitiltään varmaan vaativin, mutta nyt ne maisemat oikeasti palkitsi kulkijan ja oli motivaatiota mennä eteen päin. Oli huippua huipun perään, Suolammella lounastettiin pitkän kaavan mukaan ja sitten matka jatkui. Valtavaaralta oli hienot maisemat joka suuntaan, siellä olikin sitten jo päiväretkeilijöitä. Saatiin otettua ryhmäkuva ja Unelmaa ihasteltiin oikein urakalla, onhan se reipas pieni vaeltaja. Hetken tauon jälkeen, jatkettiin peräkanaa kulkua kohti Rukaa. Ajateltiin että vaikein on nyt ohi, mutta mitä vielä, piti kiivetä vielä Ruka tunturia ylös, noh hammastapurren ja lopulta kyltissä luki 0/82km. Me tehtiin se! Kyllä siinä kohtaa nousi hymy huulille.

Siinä käytiin kukin viemässä tavaroita autolle, lupasin heittää S:n sen majapaikkaan vielä ennen ku lähdin Ouluun päin. Sitten etsittiin ruoka paikka ja nautittiin hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Ilman noita ihmisiä, en olisi voinut karhunkierrosta kokonaan mennä vedenkeiton takia, nyt se onnistui! Kiitos siitä heille! Vaikka oli rankkaa, niin päällimmäisenä jäi onnellinen ja itsensä voittanut olo. Ennen kaikkea oon kuitenkin ylpeä Unelmasta, se teki mahtavan työn, se osasi käyttäytyä ja se nautti jokaisesta hetkestä. Sitä eivät myöskään sellaiset asiat kuin riippusillat hetkauttaneet, ne oli vaan hyviä paikkoja kattella maisemia. Maailman paras Unelma <3

Nyt vaan kohti uusia seikkailuja! Palaan karhunkierrokselle kuitenkin ainakin yhden postauksen verran, kun kertaan meidän varusteita.

p.s. Flexi hajos kun päästiin Rukalle :'D

Matkalla

Viikonloppuna pakattiin tavarat ja suunnattiin perjantaina illasta kohti Tamperetta. Matka sujui mukavasti, koirat nukkuivat lähes koko matkan takapenkillä, Hami taisi käydä edessä istumassa jonkin aikaa. Matka ajettiin mun kaverin S:n kanssa puoliksi noin suunnilleen. Loppu matkasta rupesi väsyttämään, mutta puoli kolmen paikkeilla oltiin vihdoin kämpällä.

Otettiin muutaman tunnin yö unet ja noustiin siinä puoli kasin aikaan. Auto oli maksullisella paikalla, joka alkoi 8:00, niin käytiin se siirtämässä pois talon huoltopaikalle ja sitten koirien lenkitys. Tehtiin meidän vakio Tampere aamulenkki ja koirat pääsi hieman riehumaan vapaana ja purkamaan energiaa. Sitten olikin tavarat autoon ja melkein pari tuntia Raumalle.

Raumalla suunnattiin suoraan hotellille, vaihdoin vaatteet juhlatamineisiin ja käytin koirat pissalla. S oli luvannut häiden aikana käydä koirien kanssa kävelemässä. S heitti mut Poriin kirkkoon, koirat jäi hotellille. Hieman jännitin miten se Unelma pärjää, kun sillä on nyt ollut tuota listojen syömistä. Mutta kiltisti se oli ollut, kun S meni takaisin heitettyään mut jatkoille. Koirat olivat päässeet tunnin lenkille, ihanaa kun on ystävä joka suostuu lenkittämään ja saat itse vaan nauttia toisen ystävän ihanista häistä rauhassa.

Juhlista olin hotellilla yhden aikaan, kun S haki mut ja mun kaverin M:n. M on aiemmin hoitanut Hamia ja tuli mun kanssa vielä ulkoiluttamaan koirat. Onneksi Hami on ollut aina kiltti hoitokoira ja kaikki hoitaneet on siitä tykänny, se kun on niin helppo. Toivottavasti Unelma on menossa samaan suuntaan.

Sunnuntaina kävin sitten aamulla rauhallisella kävelyllä. Koirat heräsi aluksi jo puoli seiskan aikaan, kun ovat tottuneet, mutta jatkettiin kasiin asti kuitenkin nukkumista. Sitten ajettiinkin koko matka takaisin Kiteelle ja koirat nukkuivat lähinnä. On ilo matkustaa helppojen koirien kanssa, kun ei tarvitse stressata pärjäävätkö. Hienosti meni hotellissa ja näin! Mukana mulla oli koirille ruokana nappulaa ja muutama luu, sekä pyyhe tietysti. Hienosti pärjättiin.

Tällä hetkellä valmistaudun Unelman kanssa vaellukselle, siitä juttua varmasti ennen ja jälkeen reissun :)

Monsterin kanssa treeniä

Pitää oikein pohtia mitä me ollaan tehty, lähinnä siis mitä oltaisi treenattu. Tokoa nyt ainakin, Unelma teki pari oikein hienoa maahan menoa seuruusta, sellaista oikein vauhdikasta ja ilmeisesti liike on tyypin mielestä niin kovin hauska, niin se tarjoaa sitä välillä muutenkin. Pitää vaan katsoa, että se ei ryhdy tekemään sitä kesken seuruun.

Kaukot tuottaa päänvaivaa, istu-maahan menee, mutta se seisominen ei toimi, se liikkuu välillä todella paljon, miettinyt että pitäisikö sille opettaa takajalka targetti, jos se sillä pysyisi paremmin paikalla. Mitä kauempana mä olen, sitä enemmän se liikkuu. Mutta istu-maahan yhdistelmät sujuu hiljalleen vauhdikkaammin, mutta edelleen tarvittaisi lisää nopeutta niihin ja se, että Unelma kuuntelee eikä tee niin kuin itse haluaa.

Seuruu on parantunut hurjasti ja se edistää hieman vähemmän, kuin vielä hetki sitten. Ilmeisesti kannattanut siis keskittyä paljon näihin ihan perushommiin sen kanssa. Vielä vaatii paljon hiomista, mutta ajatuksena olisi, jos ehkä mentäisi jonnekin kurssille syksyllä ja oikeasti opettelemaan niitä asioita, riippuu tietysti mihin päädytään agilityn kanssa, se kumminkin on se päälaji tällä hetkellä.

Agilityssä on ollut hieman hiljaisempaa, mutta torstaina käytiin pitkästä aikaa koirien kanssa treenaamassa, kun sää oli sopiva. Piti mennä jo keskiviikkona, mutta Unelma oli päättänyt remontoida seiniä, niin siinä mielentilassa en viitsinyt lähteä mitään tekemään. Taidettiin me sit käydä kuitenkin uimassa. Mutta torstaina käytiin siis treenaamassa. Tein kuuden esteen radan ja harjoiteltiin myös keppejä. Keppejä ei olla hirveästi tehty ja onneksi tuolla oli verkot, niin otin ne käyttöön. Unelma on siitä(kin) ihana, että se on niin nopea oppimaan, verkot loppui kesken keppien, kun niitä ei ollut tarpeeksi ja Unelma lähti heti tarjoamaan jatkamista ja pienellä avustuksella meni kepit loppuun saakka oikein. Mahtava tyyppi!

Meidän aksa on edelleen lähinnä sitä, että mä opettelen ohjaamaan koiraa oikein ja yritetään löytää se yhteinen sävel sinne kentälle. Unelmalla on hieman ollut tässä vaikeuksia korvien kanssa, ja torstainakin se kesken radan pongasi linnunsulan ja ryntäsi sen luokse, sillä on joku murkkuikä menossa ja oon myös aika varma, että se tekee ekoja juoksujaan jossain vaiheessa. Kaikki merkit on, mutta mitään ei tapahdu. Torstaina linnusulka episodin jälkeen saatiin tehtyä kuitenkin pari sellasta rataa, jossa oli oikein flow tunne ja tuntu, että oltiin täysin samalla kartalla siinä, mitä oltiin tekemässä. Tuli olo, et ehkä me sittekin ollaan ihan oikeasti opittu jotain. Löysin pari oikein hyvää ratkaisua siihen, miten ohjata Unlema tietyistä kulmista seuraavalle esteelle ja se näkyi heti parempana tekemisenä Unelman omassa suorittamisessa.

Hamikin pääsi tekemään saman radan pariin kertaan ja hienostihan se meni. Hamihan ei irtoa kovinkaan, vaan se tarkkailee koko ajan muo ja mun kättä, että koska saa namia. Hamin kanssa tuo on kuitenkin vaan tuollaista hölmöilyä ja hauskanpitoa. Hienosti se on kuitenkin päässyt jyvälle siitä, mitä siellä kentällä tehdään ja kauhealla innolla se on aina mukana. "Rento" eläkelaji Hamille :D

Arjessa Unlema toimii paremmin ja paremmin koko ajan, ei meillä ongelmia arjessa ole, mutta pieniä juttuja joihin oon nyt päättänyt tarttua (ja joka olisi pitänyt tehdä aiemmin). Ollaan viime aikoina kuitenkin keskusteltu paljon remmi käyttäytymisestä, lähinnä siis vetämisestä. Huimasti ollaan saatu parannusta ja ei tartte olla veturina menossa niihin kivoihin paikkoihin, kun sinne pääsee ihan rauhassakin. En ole itse mitkään remmi nipo, mutta arvostan jos muo ei kuitenkaan vedetä eteenpäin. Ohitukset sujuu, mutta nyt jostain syystä haluaisi hirveästi tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa, ehkä ne on ne juoksut). Ollaan myös treenattu takana kulkemista vaellusta varten ja se alkaa sujumaan jo hyvin käskystä, kyllä Unelma välillä tulee sivuun, mutta jos tulee tiivis kohta, niin osaa palata taakse.

Nyt jatkan mj-karsintojen kattomista :)