Häntää heiluttaen liikutaan taas!

Niin loppui sekin liikuntakielto, ihanaa! Loppu vaiheesta Unelmalla rupesi olemaan hyvin paljon patoutunutta energiaa ja rauhoittuminen oli todella vaikeaa, nyt kun ollaan päästy lenkkeilemään, niin on sisälläkin rauhallisempi ja kaikilla on mukavampaa. Kotona joutuu edelleen kuitenkin yöt viettämään häkissä, samoin yksinolot, en vain halua yhtään takapakkia, että se riehuu täällä kun kukaan ei ole vahtimassa ja jalka menee uudelleen. Myös rappuset tuun kantamaan ylös ja alas vielä hetken, käytävän rappuset ovat kovin liukkaat ja helposti vetää kuonolleen jos yhtään innostuu.

Ollaan myös käyty hieman tutustumassa koirapuistoon nyt kun rokotukset ovat kunnossa, tällä viikolla olisi tarkoitus tavata tuttua cottonia, joka on Hamin mahti ystävä ja tutustuttaa Unelma häneen myös. Olisi tiedossa myös M&M pentutreffit keskiviikkona, sinne olisi tulossa yksi toinenkin aussie pentu, joten suunnataan varmaan sinne. Tänään alkaa pentukurssi, mutta siitä sitten omat juttunsa erikseen. Odotan kyllä kovaa kaikkea mitä tullaan oppimaan, mukavaa päästä saamaan kunnon neuvoja. Lauantaina olisi myös omatoimitreenit. Kiireinen viikko siis tulossa, ensi viikolle ajattelin hieman vähemmän buukkailla tekemistä.

Unelman kanssa ollaan myös viime viikko keskusteltu hirveästi siitä, saako Freyjaa jahdata vai ei. Freyja myös osaltaan haastaa Unelmaa jahtaamaan sitä, mutta pitäisin tätä mieluummin kiellettynä, koska Unelma ei osaa aina lopettaa sitten kun Freyja on valmis leikin kanssa. Unelma on myös sen verran toope, että hän ei tajua miksi kissa lyö häntä käpälällä naamaan. Freyjahan ei kynsillä ota, mutta Unelmalla ei vaan ole naksahtanut vielä että kannattaisi lopettaa.

Mutta nyt takaisin ruuanlaiton ja tenttiin lukemisen pariin. Koirat syövät tyytyväisinä uusia luitaan ja Freyja aukoo lipaston laatikoita, normi meno siis päällä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Häntää heiluttaen ollaan kaikki taas kotona

Oulussa taas, kotiuduin tämän viikon tiistaina ja sen jälkeen onkin vain pitänyt hoitaa asioita siihen järjestykseen, että tiedän mitä tulee tapahtumaan milloinkin ja paljonko aikaa joudun kuluttamaan yliopistolla ja mitä voin tehdä kotona. Nyt kun kaikki rupeaa näyttämään hieman selkeämmältä ja tenttikirjoja on raahattu kotiin, niin voi vilkaista blogin suuntaan myös.

Mitäs meille, no lähinnä ollaan liikuntakiellossa, tai Unelma on, kun se mun poissa ollessa loukkasi jalkansa ja sillä on pehmytkudosvaurio vasemmassa takajalassa. Nyt se on jo muutaman päivän ollut ontumatta laisinkaan ja saanut takaisin sitä normaalia itseään. Eletään silti edelleen lepo elämää ja häkki, josta olisin halunnut eroon on edelleen käytössä. Punkero joutuu siellä viettämään kaiken yksinolon ja laitan sen sinne myös välillä lepäilemään. Muuten se on joko mun huoneessa tai keittiössä rajatulla alueella. Ihan tylsää! Yksi mitä heti kotiin tultua ryhdyin vahvistamaan oli häkissä oleminen vaikka on hereillä, se oli ulvonut menemään mun poissa ollessa. Tulin kotiin niin eipä ole huutanut, heh! Tai ainakaan kukaan ei ole sanonut mitään, eikä ole kuulunut mitään kun olen lähtenyt ja tullut kotiin.

Ollaan kuitenkin jotain naksuttelua tehty ja eilen tehtiin nakkijälki Unelman kanssa takapihalla, jotain pientä tekemistä toiselle. Maanantaina on kontrolli jalasta ja katotaan saadaanko lupa hiljalleen lähteä pihaa pidemmälle lenkille vai joudutaanko lisää hennaamaan tuossa samassa ympyrässä. Noin viikon päästä alkaisi pentukurssi ja meillä olisi jonkinlaista omatoimista treeniryhmääkin tiedossa helmikuun alussa, odotan kovaa että päästään tekemään kunhan saadaan jalka kuntoon!

Freyja on onnellinen ku mä olen kotona ja se on kiehnäämässä koko ajan mussa kiinni ja nukkuu sylissä kun oon kotona, se on niin mun kissa ja oli se taas poissa ollessa protestoinut pissaamalla. Mut se kun ei tullut enää yllätyksenä niin lähinnä tuli vain huokaus ja naurahdus. Nyt on pienen kissan elämässä kaikki taas hyvin <3

Hampuusi on ollut onnellinen saadessaan yksin lenkkeillä pitkillä lenkeillä. Ja se tarjosi mulle tuossa yksi lenkki hienoa seuruuta, josta hyvästä se sitten sai kantaa mun hanskan kotiin (tää on siis Hamin mielestä kunniatehtävä). Hamin seuruu nyt ei tietysti ole mitään priimaa, jopa Unelma melkein 4kk tekee sen taidokkaammin, mutta Hamin tasolla se oli oikeen hienoa! Olemme myös päässeet taas siihen, että nukahdamme samalle tyynylle, joo meillä näin. Mut ei se siinä kauaa nuku ennen kun tulee kuuma.

Häntää heiluttaen arkea Oulussa

Ollaan pian viikko majailtu Oulussa ja ihan vain normi arkea meillä on ollut. Käyty mettässä kävelemässä ja hengattu leikkien ja treenaten. Pakkaset on huidellut nyt muutamana pävänä -20-30C, joten lenkit ovat olleet hieman lyhyempiä. Unelmalla jäätyy tassut ja muutenkin kun on niin pieni vielä ja Hami inhoaa kovia pakkasia, silläkin jäätyy tassut ja muutenkin tulee kylmä.

Mulla piti olla sellainen tammikuu, että en osta hirveesti mitään ihmeellistä, mutta liityin kennelliiton jäseneksi ja löysin Hamille toppamanttelin Tokmannilta, oli sen verran halpa että en viittinyt kauppaankaan sitä jättää. Pohdin tässä että pitäiskö Unelmallekin hakea, jos siellä olis vielä kokoja, nythän se siis menee sellaisella fleece"takilla" jonka itse väsäsin (näyttää ihan aamutakilta). Kokeilin sille nimittäin tuota Hamin omaa ja siinä on kasvuvaraa jonkin verran, Hamillekin se on hiukan iso mutta en koe että siitä on haittaa, kun ei tuo sen enempää ulkona riehu kuitenkaan ja pysyy päällä.

Tänään näin Unelman kanssa mun kaverin rotikkaa, alku meni jännittämisen puolelle, mutta kyllä se sitten mielellään juoksi Cyruksen perässä. Mutta jos Cyrus tuli kohti niin sit nopeesti jalkoihin. Ehkä niistä kaverit tulee, hyvä vaan Unelmalle tottua myös isompiin koiriin, että oppii myös niiden kanssa leikkimään. Sit vein Unelman kotiin ja otin Hamin matkaan ja käytiin ihan vain kahdestaan kävelemässä, taisi herra arvostaa kun häntä heilu koko matkan iloisesti. Kotona sitten totesin, että meitä oli vastassa Unelma ovella, olin jättänyt sen häkin taakse keittiöön, tiesin että Hami osaa siirtää häkin, mutta näköjään myös Unelma. No eipä niitä sit enää kannata keittiöön laittaa, siirtää vaan kengät kaappiin.

Huomenna vika Oulu päivä mulle ja sunnuntaina eläimet jäävät kämppiksen hoitoon kun itse lähden nauttimaan plus keleistä hiekkarannalle :)

Loppuun kuvia meidän viikolta, osa on ollu instagramissakin, josta meidän löytää @elizelinnea

Äiti, mä en arvosta. Mikä tää on?

Unelma ei välitä vaikka sen tunkis villasukkaan :D

Häntää heiluttaen vaihtui vuosi

Vuosi on vaihtunut ja palattiin eilen Ouluun. Kaikki elukat vaikuttavat olevan tyytyväisiä, kun ovat kotona.

Vuosi 2016 oli ylä- ja alamäkeä, mutta eläinten osalta haluan ajatella että enemmän on ollut hyviä hetkiä kuin huonoja. Hami asui vaihtelevasti alkuvuodesta täällä mun ja Freyjan kanssa, kunnes se nyt syksyllä sitten jymähti tänne ja Unelma kotiutui loppuvuodesta.

Freyja on kasvanut hurjasti, se pieni puoli vuotias rääpäle jonka hain 1.12.2015 kotiin, on viisastunut, mutta silti sen leikkisyys ja jääräpäisyys on tallella. Hami on edelleen Freyjan paras kaveri, ja toisin päin, ja edelleen ikkunan näköalat kiinnostaa, mutta ulkoilu ei ole hirveen hauskaa. Freyja on sellainen kaikkien kaveri. Hän myös tietää, että illan viimeinen leikki hetki on hänen kun koirat ovat jo nukkumassa, jos mamma ei meinaa muistaa niin siitä ilmoitetaan äänekkäästi.

Hamin sydänvika on pahentunut, mutta sitä ei edelleenkään huomaa sen erityisemmin herran olemuksesta, väsyy toki nopeammin, mutta kun pitää välipäiviä niin eroa ei oikeastaan ole. Jaksaa edelleen leikkiä, touhuta ja oppia uutta. Hami on vuoden aikana kehittynyt siinä, että se ohittaa koirat käskyllä hihnassa. Ei se edelleenkään priimaa ole, mutta parempi. Tokoiltiin jonkin verran, mutta ei suuremmin ja osa liikkeistä ei ole enää niin hyviä kuin silloin, kun asuin Tampereella. Ehkä uusi vuosi toisi tähänkin muutosta. On se vaan paras, kun se tekee aina niin täydellä sydämellä <3

Unelman kanssa ollaan harjoiteltu ihan arkiolemista, osaa tuo tulla jo sivulle ja seurata ja odottaakin se osaa, mutta koen, että ensin arki kuntoon ja sit kaikki muu. Ollaan toki opeteltu myös jotain temppuja, mutta enemmän keskitytty näihin tarpeellisiin juttuihin, vaikka yläfemman antaminen on Unnille ihan lemppari ja se tarjoaa sitä nykyään koko ajan :'D Työmotivaatiotahan tuolla löytyy, vaikka se on rauhallinen ja todella pehmeä, se vois tehdä asioita 24/7 ja usein joudun pyytämään sitä rauhoittumaan hetkeksi. Varsinkin jos on paljon häiriötä niin ei se malta nukkua, vaikka väsyttäisi ja sit se vetää ylikierroksille. Tässä meillä siis paljon treenaamista vielä edessä. Mutta kaiken kaikkiaan reipas otus, joka on valottanut mut aivan täysin olemuksellaan <3

Mitäs 2017 sitten toisi tullessaan? Meillä voisi myös olla joku tavoite lista, helppo sitten katsoa taaksepäin ensi vuonna, että mitä täyttyi ja mikä ei. Itselleni en tehnyt listaa, mutta toivon kehittyväni ohjaajana ja oppivani paljon lisää.

Freyja:

- Haluan opettaa Freyjalle jonkun uuden tempun, sehän osaa siis istua ja antaa tassua käskystä.

- Kesällä lisää ulkoilua, jos vaikka saataisiin rentoutta peliin mukaan ja oppisi nauttimaan siitä.

- Muuten Freyja jatkaa kissanelämää palvelijoidensa kanssa tavalliseen tapaan.

Hamilton:

- Vapaana oleminen sen osalta paremmaksi, että ei lähde juoksemaan toisia koiria päin, vaan jättäisi ne huomiotta. (paransi tätä kyllä nyt loppu vuodesta ja tuli takaisin luokse vaikka ensin lähtikin)

- Seuraaminen ja liikkeestä maahan meno taas kuntoon.

- Uusia temppuja.

- Paljon metsäretkiä ja vapaana liikkumisen riemua.

- Sitten kun hankitaan joku jäsenyys jonnekin, ja ryhdytään käymään hallilla, niin Haminkin olisi tarkoitus päästä kattelemaan sellaista menoa.

- Myös Hamin hampaat olisi tarkoitus käydä putsaamassa tässä lähiaikoina.

Unelma:

- Arkiasiat kuntoon

- Rauhoittuminen myös häiriössä

- Tokon alkeet

- Agilityyn tutustumista

- Mätsärit

- Retkiä ja vaellus

Iloista vuotta 2017!