Kurssilaiset treenaa

Popilla ja Unelmalla on nyt kummallakin lähtenyt kurssit käyntiin. Unelmalla tokossa tuli heti esiin sen edistävä seuraaminen ja sitä ollaan nytten myös kotitreeninä yritetty parantaa, hiljalleen eteenpäin tuon asian kanssa. Ruutua ollaan nyt jatkettu ja nyt pitäisi opettaa ruutu käsky ja että koira oppisi hahmottamaan kunnolla mitä sen on tarkoitus tehdä. On ollut kuitenkin hirmu mukavaa olla hieman erilaisella kurssilla, kun ollaan noita aksakursseja ja rallya käyty, toko on meille kuitenkin lajina vieraampi ja on ollut kiva päästä treenaamaan sitä kunnolla ja saada uusia vinkkejä. Itsellänihän on se ongelma, että katson koiraa koko ajan, liekö tämä tulee aksasta. Oonkin nyt yrittänyt pitää sen pään ylhäällä ja luottaa koiraan, että se osaa tehdä. Unelma on kuitenkin tehnyt todella hienolla motivaatiolla ja on ollut ilo treenata sen kanssa, hieman välillä on neiti pistänyt hullutteluksi, juoksut lähestyy ja käyttäytyminen on sen mukaista. 

Popi puolestaan on nyt päässyt active dogille aksaan tähtäävien kurssille ja ainakin tähän mennessä on ollut hintansa arvoinen! Pidän siitä, että meidän koutsi kertoo miksi me tehdään jotain, sitten selittää kunnolla miten ja sitten me tehdään. Poppamies osaa nyt hienosti tarjota jo pidemmälläkin matkalla siivekkeen kiertoa ja omatoimisesti lähdin opettamaan sille tällä viikolla lähetystä sille. Keppien sisäänmenoa on treenattu ihan vain jalkapujottelulla ja se on Popista hurjan hauskaa. Parasta on tietysti namikuppi ja putket, tuo yksi voisi vain rallatella menemään. Popi on jääräpäinen kaveri ja kyllä aivan erilainen opetettava kuin siskonsa tuossa iässä.

Katsotaan mitä ensi viikolla opitaan :) Tänään illalla vielä omatoimitreenit ja Hamikin pääsee mukaan.

Tuplanolla!

Tänään huritseltiin aamulla koirien kanssa Haukiputaalle aksa epiksiin. Jännitys oli erittäin kova ja olin ihan paniikissa, että en kykene varmaan edes koiraa ohjaamaan. Seurana meillä oli T ja sen koirat Valpuri ja Veikko, joista Valpuri kisasi myös. Oltiin paikalla ajoissa ja saatiin ilmossa pyydettyä onneksi meidän väliin koiria, että päästiin kuvaamaan toistemme suoritukset. Mölli radallahan me vielä kisataan, kun ei kepit ja keinu ole vielä niin vahvoja, että uskaltaisi niitä vielä kokeilla kisoissa. 

Möllirata julkaistiin jo edellisenä päivänä, niin oli aikaa tutustua siihen kunnolla. Pari putkeen menoa jännitti kyllä kovasti, osaisinko ohjata ja ehtisinkö ajoissa. No, kuten sanottu, aamulla jännitti erittäin paljon. Paikalle pääsy kuitenkin hieman ehkä helpotti, ehkä. Näki radan livenä, pääsi purkamaan ajatuksia T:lle ja spekuloimaan ohjauskuvioita. Radan oli tehnyt Mikko Aaltonen ja tuomarina oli Minna Martimo. Rataan tutustumiseen saatiin 7 minuuttia. Pari kertaa kävelin/hölkkäsin läpi kokonaan ja sitten jäin pohtimaan yhdelle putkelle vientiä. Kokeilin siinä muutamaa vaihtoehtoa ja päätin, että päätän sitten radalla, radalla päädyin hyvään ratkaisuun ja tein samalla tavalla sitten myös uusintakerralla. 

Unelma tuntui olevan ihan hyvässä vireessä, ei yli innokas, mutta fokus mussa. Ei yrittänyt tavallista enempää haahuilla ja näki koko ajan että oli ihan messissä. Kun radalle päästiin, niin oli itellä lopulta ihan levollinen ja rauhallinen olo, vaikka jännitti. Koko radan oli hyvä fiilis, ei paniikkia mihinkään ja Unelma oli hyvin kuulolla. Ja voi sitä riemua ku tultiin ilman virheitä maaliin!! Niin ylpeä tosta tyypistä! Me vihdoin ruvetaan vissiin löytämään sitä omaa kuplaa missä tehdään ja yhteistyö vain paranee. Uusinnalle lähdettiin vähän sillä asenteella, että mennään tekemään toinen nolla, samat kuviot eikä mitään ylimääräistä, tehdään vaan. Ja Unelmahan oppii radat nopeasti ulkoa, se irtosikin paremmin ja itse uskalsin luottaa enemmän että se irtoo ja etenee, ja hienosti se meniki! Maalissa toisen nollan kanssa ja iso hymy huulilla! Voitettiin pikkumaksien möllit, olin hieman että ai oikeesti :D T kyllä kovasti yritti kertoa, että ihan oikeesti te voititte. 

Oli mukavat kisat, jäi hyvä fiilis radoista, sai lisää itseluottamusta omaan ohjaamiseensa ja lisää luottoa koiraan. Seuraavaksi tavoitteena varmaan sitten mölleissä se, että päästään aksa radalle myös. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Siskokset <3

Paimennus ja aamutreenit

Vuoden ensimmäinen paimennus on nytten takana. Ilmeisesti treeni tauko on tehnyt Unelmalle kaikessa hyvää, sillä tekeminen oli omasta mielestä parempaa kuin koskaan. Vaikka hieman toisella kierrokset nousi ja piti räkyyttää, niin pysyi nyt ensimmäistä kertaa paremmin takana eikä kiertänyt koko aikaa edestä. Ehkä itsekkin opin antamaan painetta enemmän oikealla tavalla ja Unelma ymmärsi selkeämmin mun ohjeet. Ei ole tuo paimentaminen helppo laji, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja toivon totisesti, että päästään tänä vuonna kehittymään entisestään. Tehtiin myös tallista siirtoa ja karsinasta toiseen siirtämistä. Hieman meinasi Unelmaa ensin moinen jännittää ja äänen käyttö oli hirveetä, mutta kyllä se sitten viimeisellä kerralla jo ihan äänettömästi ne siirsi karsinasta ulkoaitaukseen. 

Popi kävi myös lampaita kattelemassa ja muutaman kerran siellä tuli sellaista bordercolliemaista silmän käyttöä, mutta muuten pikkuherra keskittyi siihen, että keräsi mahdollisimman paljon lampaan kakkaa suuhunsa. Mutta ehkäpä tuokin saadaan sytytettyä lampaille, kun tuosta kasvaa ja se kakka ei ehkä kiinnosta enää niin kovasti. 

Aamulla käytiin myös aksaamassa ennen paimennusta. Otettiin keinua, joka meni hyvin ja Unelma selvästi muisti, että pitää hidastaa ja odottaa ja sitten vasta mennä kun keinu on alhaalla. Kepit ja Unelman itsevarmuus hieman tuottivat ongelmaa. Meillä ei alkuun ollut ohjureita ja Unelma sitten keppien lopussa tuli pihalle sieltä, varsinkin jos mä olin edellä. Sitten mä rupesin loppupäässä jännittään, että meneekö se loppuun asti ja tietty Unelma otti mun tunteet itteensä ja koko homma levisi käsiin. No laitoin ohjurit ekalle keppivälille ja kahdelle vikalle, sit rupesi luistamaan ja sain itseni rennoksi, koira rentoutui ja itsevarmuutta vaan lisää. Nyt mennään kyllä vielä muutamat treenit ohjureilla, että varmuutta tulee lisää ja sitten otetaan pois. Hyvä siitä vielä tulee! Ja kun mä vielä opin olemaan jännittämättä. 

Huomenna aamulla vielä treenit ja lauantaina mölleihin, jee!