Vuoden ensimmäinen paimennus on nytten takana. Ilmeisesti treeni tauko on tehnyt Unelmalle kaikessa hyvää, sillä tekeminen oli omasta mielestä parempaa kuin koskaan. Vaikka hieman toisella kierrokset nousi ja piti räkyyttää, niin pysyi nyt ensimmäistä kertaa paremmin takana eikä kiertänyt koko aikaa edestä. Ehkä itsekkin opin antamaan painetta enemmän oikealla tavalla ja Unelma ymmärsi selkeämmin mun ohjeet. Ei ole tuo paimentaminen helppo laji, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja toivon totisesti, että päästään tänä vuonna kehittymään entisestään. Tehtiin myös tallista siirtoa ja karsinasta toiseen siirtämistä. Hieman meinasi Unelmaa ensin moinen jännittää ja äänen käyttö oli hirveetä, mutta kyllä se sitten viimeisellä kerralla jo ihan äänettömästi ne siirsi karsinasta ulkoaitaukseen.
Popi kävi myös lampaita kattelemassa ja muutaman kerran siellä tuli sellaista bordercolliemaista silmän käyttöä, mutta muuten pikkuherra keskittyi siihen, että keräsi mahdollisimman paljon lampaan kakkaa suuhunsa. Mutta ehkäpä tuokin saadaan sytytettyä lampaille, kun tuosta kasvaa ja se kakka ei ehkä kiinnosta enää niin kovasti.
Aamulla käytiin myös aksaamassa ennen paimennusta. Otettiin keinua, joka meni hyvin ja Unelma selvästi muisti, että pitää hidastaa ja odottaa ja sitten vasta mennä kun keinu on alhaalla. Kepit ja Unelman itsevarmuus hieman tuottivat ongelmaa. Meillä ei alkuun ollut ohjureita ja Unelma sitten keppien lopussa tuli pihalle sieltä, varsinkin jos mä olin edellä. Sitten mä rupesin loppupäässä jännittään, että meneekö se loppuun asti ja tietty Unelma otti mun tunteet itteensä ja koko homma levisi käsiin. No laitoin ohjurit ekalle keppivälille ja kahdelle vikalle, sit rupesi luistamaan ja sain itseni rennoksi, koira rentoutui ja itsevarmuutta vaan lisää. Nyt mennään kyllä vielä muutamat treenit ohjureilla, että varmuutta tulee lisää ja sitten otetaan pois. Hyvä siitä vielä tulee! Ja kun mä vielä opin olemaan jännittämättä.
Huomenna aamulla vielä treenit ja lauantaina mölleihin, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti