Tuplanolla!

Tänään huritseltiin aamulla koirien kanssa Haukiputaalle aksa epiksiin. Jännitys oli erittäin kova ja olin ihan paniikissa, että en kykene varmaan edes koiraa ohjaamaan. Seurana meillä oli T ja sen koirat Valpuri ja Veikko, joista Valpuri kisasi myös. Oltiin paikalla ajoissa ja saatiin ilmossa pyydettyä onneksi meidän väliin koiria, että päästiin kuvaamaan toistemme suoritukset. Mölli radallahan me vielä kisataan, kun ei kepit ja keinu ole vielä niin vahvoja, että uskaltaisi niitä vielä kokeilla kisoissa. 

Möllirata julkaistiin jo edellisenä päivänä, niin oli aikaa tutustua siihen kunnolla. Pari putkeen menoa jännitti kyllä kovasti, osaisinko ohjata ja ehtisinkö ajoissa. No, kuten sanottu, aamulla jännitti erittäin paljon. Paikalle pääsy kuitenkin hieman ehkä helpotti, ehkä. Näki radan livenä, pääsi purkamaan ajatuksia T:lle ja spekuloimaan ohjauskuvioita. Radan oli tehnyt Mikko Aaltonen ja tuomarina oli Minna Martimo. Rataan tutustumiseen saatiin 7 minuuttia. Pari kertaa kävelin/hölkkäsin läpi kokonaan ja sitten jäin pohtimaan yhdelle putkelle vientiä. Kokeilin siinä muutamaa vaihtoehtoa ja päätin, että päätän sitten radalla, radalla päädyin hyvään ratkaisuun ja tein samalla tavalla sitten myös uusintakerralla. 

Unelma tuntui olevan ihan hyvässä vireessä, ei yli innokas, mutta fokus mussa. Ei yrittänyt tavallista enempää haahuilla ja näki koko ajan että oli ihan messissä. Kun radalle päästiin, niin oli itellä lopulta ihan levollinen ja rauhallinen olo, vaikka jännitti. Koko radan oli hyvä fiilis, ei paniikkia mihinkään ja Unelma oli hyvin kuulolla. Ja voi sitä riemua ku tultiin ilman virheitä maaliin!! Niin ylpeä tosta tyypistä! Me vihdoin ruvetaan vissiin löytämään sitä omaa kuplaa missä tehdään ja yhteistyö vain paranee. Uusinnalle lähdettiin vähän sillä asenteella, että mennään tekemään toinen nolla, samat kuviot eikä mitään ylimääräistä, tehdään vaan. Ja Unelmahan oppii radat nopeasti ulkoa, se irtosikin paremmin ja itse uskalsin luottaa enemmän että se irtoo ja etenee, ja hienosti se meniki! Maalissa toisen nollan kanssa ja iso hymy huulilla! Voitettiin pikkumaksien möllit, olin hieman että ai oikeesti :D T kyllä kovasti yritti kertoa, että ihan oikeesti te voititte. 

Oli mukavat kisat, jäi hyvä fiilis radoista, sai lisää itseluottamusta omaan ohjaamiseensa ja lisää luottoa koiraan. Seuraavaksi tavoitteena varmaan sitten mölleissä se, että päästään aksa radalle myös. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Siskokset <3