AgiRåkki 2018

Perjantaina aamulla pakkasin auton täyteen tavaraa ja otettiin suunnaksi Joensuu ja ensimmäistä kertaa järjestettävä AgiRåkki. Oltiin ajoissa perillä ja pystytin meille teltan leirintään, käytiin kävelemässä koirien kanssa ja odoteltiin Tarua saapuvaksi koirien kanssa. Kun Tarunkin teltta oli lopulta pystyssä ajettiin kisapaikalle. Ilmoa pystyi koko viikonlopulle kerralla ja saatiin numerolappuset matkaan. Onneksi niihin oli selkeästi merkattu minkä päivän numero on, niin ei tullut sekaannuksia, koska ihan varmasti olisi laittanut väärän numeron näkyviin.

Tarulla ja Veikolla olikin rata kolmen jälkeen ja tulos sieltä tuli! Tyttöjen ratoja saatiin odotella melkein kuuteen saakka. Mutta siinä samalla oli kiva katsella muita, käytettiin myös koiria lenkillä ja käytiin ottamassa muutama harkkaeste. Itse kävin shoppailemassa myös fleecehihnan, kun meidän vanha omatekoinen hajosi edellisissä kisoissa. Unelma aina radan jälkeen odottaa että saa iskeä siihen kiinni, paras palkka ikinä. 

Kyseessä oli tosiaan hypäri ja se ei vaikuttanut liian vaikealta ja kaikki mahdollisuudet tulokseen oli. Noh yksi este radalla yllätti mut, se tuliki nopeampaa kuin olin ajatellut, joten koira komeasti hypyn ohi ja ohjasin jo putkeen. Ups... Vähän tekeminen lässähti ja karkasi vielä väärään putkeen radan lopussa. Ehdottomasti viikonlopun huonoin rata, mutta saatiin ainakin vähän tuntumaa pohjaan ja tunnelmaan. Nämähän oli tosiaan meidän kolmannet viralliset kisat ja ehdottomasti isoimmat kisat missä ollaan oltu. 

Päivän päätteeksi haettiin vielä pizzaa ja katottiin snooker SMiä vähän aikaa mitään siitä tajuamatta. Yritettiin hirveesti lukea sääntöjä, mutta ei vaan mennyt perille, pitäis saada joku selittämään kunnolla mitä siinä oikein pitää tehdä. Leirinnässä vielä koirien lenkitys ja nukkumaan.

Yö meni yllättävän hyvin, joku jossain kohtaa ulkoilutti koiraansa vapaana teltan lähellä ja koirat vähän sitä vahti. Varsinkin Popilla tuota vahtiviettiä löytyy. Muuten nukuttiin ihan hyvin, välillä heräsin kuuntelemaan sadetta ja toivoin vain kovasti että teltta todella pitää vettä. Aamulla sitten kello oli soimassa puoli ysin maissa, vaikka oltiin jo kyllä aiemmin hereillä. 

Meillä oli hyvin aikaa ennen ekoja ratoja ja käytiin aamulenkki ja fiilistelemässä alkavan päivän tunnelmia. Paikalla oli myös Berran koju, ostinkin koirille uudet hihnat kun ne oli tuolla vain 10€/kpl. 

Tuossa kohtaa rupesi olemaan jo jännitystä ilmassa ja toisaalta odotin kovaa että päästään Unelman kanssa juoksemaan päivän radat. Ensimmäinen (aksa) rata vaikutti helpolta, perus ykkösten rata ja kaikki mahdollisuudet onnistua. Ja ei, me ei onnistuttu, olin auttamatta liian myöhässä, kroppa väärään suuntaan ja siitä sitten putken väärä pää. Olin päättäynt että jos hylky tulee tehdään silti loppuun, ku eilen meno lässähti. Muuten oli tosi hieno rata ja Unelma teki juuri niin kuin mä ohjasin. Mulla tuli tuon jälkeen kuitenkin kauhea angsti siitä että en osaa edes helppoja ratoja ohjata ja hylkyjä vain tehdään ja että Unelma tarvii pätevämmän ohjaajan. Taru onneksi potki pepulle eikä antanut mun kokonaan luovuttaa. 

Yritin tsempata itteeni, mutta kun näin meidän tokan radan, iski todellinen masennus ja olin jo varma että mistään ei tule mitään. Rata oli vaikeampi kuin kaksi edellistä, ei mahdoton, mutta parilla semmoisella kohdalla että olin jo rataan tutustumiseen mennessä luovuttanut. Jostain kuitenkin löysin ripauksen taistelutahtoa. Vaikka olo ennen rataa oli lähinnä ahdistunut ja olisin voinut varmaan pyörtyä kun käveltiin lähtöön. Onneksi kaikki muu aina lähdön hetkellä unohtuu, on vain mä, Unelma ja rata. En tiedä millä pyhällä hengellä me se rata tehtiin, mutta löydettiin kuitenkin se hauskuus sieltä ja yhdellä riman pudotuksella päästiin maaliin. Onnistuminen tuli oikeaan kohtaan ja hyvä päätös päivälle. Tällä radalla päästiin palkinnoille, 2, sija! 

Käytiin välissä tekemässä ruokaa ja sitten kattomaan gamblersin SMiä ja odoteltiin palkintojenjakoa. Unelma ja Veikko kävi kumpikin hakemassa palkinnot ja myös Valpuri sai omalta radaltaan tuloksen jolla olivat nelosia! Hyvä meidän koko tiimi!

Ahdistus onneksi laantui iltaa kohden ja toivoin, että yö vie loputkin pois. Kattelin vielä yöllä, kun en saanut ensin nukutuksi, päivän videot ja totesin Unelman löytäneen niin paljon vauhtia, että ei ihme että olin ohjausten kanssa myöhässä. Harmi kun hylky radoilta ei näe aikaa, mutta tokalla radalla etenemä oli 4.85m/s ja Unelma on yleensä juossut hieman hitaampaa. No tiesin mitä ottaa huomioon seuraavana päivänä kun tein ohjaussuunnitelmia. 

Aamulla olin taas ennen kellon soittoa ylhäällä. Piti kuitenkin herätä niin, että ehti kasaamaan teltan ja lenkittämään koirat sekä syömään ennen ekaa rataa. Onneksi se kuitenkin alkoi vasta 9.50. Kaikki meni hyvin siihen asti, että olin minuutin myöhässä rataan tutustumisesta ja menin kysymään tuomarilta että olihan tässä nyt maksit. Tuomari totesi että vain pikkumaksit ja olin et aijaa, kun ohjelmassa on että samaan aikaan. No menin odottelemaan ja tsadaa, tuomari oli väärässä. Menin sitten itkukurkussa sanomaan tuomarille ennen maksien alkua että, kun sä sanoit että oli vaan pikkumaksit. Onneksi hän myönsi mokansa ja rauhoitteli että saan mennä kyllä tutustumaan, et ei hätää. Muut maksit meni ekana ja yritin kasata itteeni kentänlaidalla, onneksi Taru oli kannustamassa! Kaikki tsemppi kadonneena yritin keksittyä sitten rataan ja toivoin vaan että muistan mihin pitää mennä. Ei mahdoton rata, mutta ehdottomasti hieman turhan vaikea ykkösten rata. Käytin muutaman minuutin tutustumiseen ja sitten vaan henkeä vetäen matkaan. Muuten hyvä rata, mutta hieno lentokeinu ja sen jälkeen olleen esteen ohitus. Mutta 10 ja 2. sija! Olikohan tosiaan kaksi vai kolme tulosta ylipäätään. Tuomarikin tuli vielä pyytelemään anteeksi ja sanoi, että hieno rata. 

Onneksi oli tuon jälkeen hetki aikaa vetää henkeä ja kattella kisoja, mutta aikaa ei ollut likaa ja pian olikin viimeisen rataan tutustumisen aika. Helppo rata, Unelma on tehnyt tuollaisia alle vuoden ikäisenä. Mutta helpossa on se, että ei ohjaa enää ajatuksella ja menee sitten niihin pieniin kohtiin, josta ne virheet tulee. Löysin taistelumielen kun asteltiin radalle. Ei jännittänyt, koska olin tyytyväinen jo kahteen saatuun tulokseen, mutta päätin että nyt ei luovuteta. Ja ei, me ei luovutettu. Me tehtiin se ja saatiin meidän eka 0 kisoista. En uskonut ennen kun tulokset tuli, mutta siellä se komeili LUVAN kanssa! Ei siinä mitään, mutta se tiesi menolippua avo-SM finaaliin... 

Mulla ei ollut mitään hajua miten homma toimii, kun en sinne asti ajatellut pääseväni. Sitten sain tietää että kaikki luokat kisaa samassa, jooh oon aina halunnut kisata kolmosten kanssa samassa :D Rata oli tietysti vaikein mitä ollaan koskaan kisoissa tehty ja päätin että mennään pitämään hauskaa ja nauttimaan menosta, tuloksista viis. Taru joutui lähtemään kotimatkalle, mutta saatiin viimeiset tsempit! Kiitos <3 

Rata ei tietysti mahdoton ollut, mutta muutamia kohtia, jotka on Unelman kanssa vasta treenin alla. Tiesin Unelman olevan jo väsynyt ja vauhtia ei siis olisi enää perjantain ja lauantain tapaan ihan mahdottomasti. Sen mukaan tein tutustumisen. Lähdettiin viimeisten joukossa matkaan ja asenteella, että tehdään vain meidän omaa juttua ja nautitaan vikasta radasta ja uudesta kokemuksesta. Kuten olin arvellut tuli kepeiltä kielto, Unelmalla ei ole vielä itsevarmuutta tarpeeksi, että se olisi kestänyt mun puolen vaihdon ja oletti että ei mennyt oikein. Siitä siis vitonen. Seuraavaksi unohdin hetkeksi radan ja tuli sekunnin pysähdys kun piti kartoittaa mihin olin menossa. Onneksi muistu mieleen ja matka jatkui. Ja hienosti menikin! Päästiin sillä vitosella maaliin! Mun hieno Unelmani, 1v9kk, ja siellä se menee huippujen seassa ja näyttää että kyllä ne aussietkin osaa <3 Jäin odottelemaan tuloksia, koska halusin ne tietää ennen kuin lähden kotia kohti. Sijoitus 9./22.! Siis vau! Vaikka päästiin kolme kertaa viikonlopun aikana hakemaan palkintoja, niin 9. sija avo-SMissä oli meille kyllä enemmän kuin voitto. Kaiken epäilyn jälkeen, me ehkä sittenkin osataan :) Kiitos Taru ja koirat, kiitos kaikki jotka tsemppasi ja isoin kiitos Unelmalle, parhaalle kisakaverille ja koiralle <3 me kuitataan AgiRåkin osalta ja toivotaan, että yhtä hienot kisat järjestetään myös ensi vuonna!