Blogi on viettänyt syvää hiljaiseloa motivaation puutteen ja kiireiden takia. Nyt tuntui kuitenkin siltä että voisin jotain tänne raapustaa. Tammikuussa kirjottelin kurssien alkamisesta ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä.
Jos aloitetaan vaikka Popin kuulumisilla. Popi on kasvanut korkeaksi, mutta suhteellisen kevytrakenteiseksi pojaksi. Kropan hallinta on vielä aika huonoa ja me ollaankin nyt ahkerasti treenattu takapään käyttöä ja tulosta näkyy jo helpoissa liikkeissä, tämän ansiosta myös sivulle tulo on parantunut aivan hurjasti. Popi on aika hidas oppimaan ja tarvitsee aikaa sisäistää asioita, se onkin saanut kasvaa rauhassa enkä ole lähtenyt kiireellä opettamaan asioita. Aluksi saatoin verrata pentua Unelmaan, joka oppii todella nopeasti, mutta tajusin että sillä en saa tuloksia aikaan. Ollaan nyt etsitty Popin kanssa sitä omaa treeni motivaatiota ja kuplaa tehdä ja yhteistyö on hiljalleen kehittynyt. Popi on hellä ja rakastava koira ja se näkyy pehmeytenä myös treeneissä. Ei kestä useita toistoja, varsinkaan jos tietää että toistot tehdään koska hän ei osannut. Mutta kun jäbä jotain oppii, niin se myös osataan ja siitä Popi saa puhtia tekemiseen. Agility on hänestä maailman parasta ja siinä sen saa syttymään. Hyvin alkeita vasta osaa, mutta meillä ei ole mihinkään kiire, tehdään niin että kummallakin on hauskaa. Vaikka ainakaan vielä harrastuksissa Popi ei ole se tykki ja nopein koira, niin kotona hän on mitä helpoin. Ei stressaa mistään ja on vaan jo ei ole mitään muuta. Poppamies on nyt päässyt kisaturistiksi useaan otteeseen ja voi että, kun toinen on aina niin hienosti. Aksakisoissa toki aina harmittaa kun ei itse pääse radalle, mutta käyttäytyy muuten nätisti ja osaa vain olla. Hänestä on tulossa hiljalleen myös mies ja merkkaamisen alkeet on selkeästi opittu, muutaman kerran on jalkakin jo noussut. Popista on tullut hyvin valloittava omantiensä kulkija, jonka päätehtävä elämässä tuntuu olevan vain kaikkien rakastaminen ja maharapsuista nauttiminen.
Sitten Unelma. Unelma on aloittanut viralliset agilitykisat ja olen tyytyväinen siihen tekemiseen, joka meillä radoilla on ollut. Nollia ei olla vielä saatu, mutta yhdellä 10 tuli voitto ja yhdellä 5 2. sija. Neljä virallista rataa takana joista yksi on hylky. Meidän tavoitteena ei vielä edes ole niiden nollien metsästys ja kiitolaukka kakkosiin, saati kolmosiin. Meidän suurin tavoite on oppia nauttimaan niistä kisahetkistä ja tekemään parhaamme, tuloksista viis. Tähän asti meillä on ainakin ollut kovin hauskaa! Tulevana viikonloppuna aksaura jatkuu Joensuussa AgiRåkissa.
Käytiin myös hakemassa rallykisoista toinen hyväksytty tulos ja 98. pisteellä tuli voittokotiin. Oli kuuma päivä ja rata oli tehty keskelle tyhjää hiekkakenttää ja sitä ilmeisesti jotkut koirat vierasti. Unelmaa ei kiinnostanut muu kuin tekeminen. Meidän treeniluetteloon kisojen jälkeen kuitenkin tipahti juosten seuraaminen ja käännökset, mutta muuten tykkäsin Unelman tekemisestä. Saatiinkin paljon kehuja. Kisoissa tavattiin myös sukulaiskoiria Unelman äidin puolelta <3
Treeneissä Unelma tekee edelleen aina täysillä ja yrittää aina uudestaan jos ei heti mene oikein. Unelman kanssa ollaan treenattu nyt paikallaoloa, että saataisiin siitä paineistuminen pois. Hiljalleen ollaan löydetty parempaa mielentilaa ja itse olen oppinut että jos jännitän, niin jännittää koirakin. Hiljalleen eteenpäin. Voidaan sitten ehkä eläkeiässä käydä uudestaan siellä tokokehässä :D
Ollaan myös ulkoiltu ja nyt kun mulla on auto käytössä, niin päästy täällä Kiteellä ajelemaan hieman kauemmaksikin ja katsastelemaan kansallispuistoja ja muita kivoja paikkoja. Katsotaan lähteekö blogi innostus tämän myötä ylöspäin vai pidetäänkö taas puolen vuoden mittainen tauko :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti