Mitäs sit ens vuonna?

Viimeiset päivät vuotta 2017 on menossa ja nyt on aika ottaa katse eteenpäin ja hieman pohtia tulevaa vuotta 2018. Ensi vuodesta on tulossa kiireinen ainakin mun kannalta ja katsotaan mitä koirien kanssa ehditään ja mitä ei. Oon innoissani tulevasta vuodesta ja kaikesta mitä se pitää sisällään. Alle listaan meidän tavoitteet.

Minä:

- Haluan itse kehittyä koiran ohjaajana paremmaksi. Erityisesti aksassa itsellä on paljon työtä edessä ja toivonkin, että ensi vuosi tuo tullessaan uutta oppia. 

- Haluan myös olla mahdollisimman hyvä ohjaaja kummallekin koiralle, haluan oppia lukemaan kumpaakin ja ohjata koiraa sen luonteen tarvitsemalla tavalla. Siinä missä Unelma on pehmeä ja helppo, Popi on ainakin tällä hetkellä omantiensäkulkija eikä päästä muo helpoimman kautta. 

- Mulla on myös tavoitteena käydä kasvattajan peruskurssi, jos saan sen mahtumaan vain aikatauluun.

Freyja:

- Freyjalle voisi taas kehittää jonkin uuden tempun.

- Ja tavoite on pitää Freyja terveenä, ettei virtsakiviä pääse syntymään. Freyjahan syö erikoisruokaa tähän ja toivotaan, että se auttaa jatkossakin. 

- Jos kesällä taas ulkoiltaisiin ja nauttittaisi auringosta. 

Hami:

- Hamin hampaat pitää käydä putsaamassa

- Muuten Hami saa jatkaa eläkepäivä mun vanhempien luona 

- Aina kun nään Hamin, niin vietetään yhdessä mukavia hetkiä ja nautitaan yhteisestä ajasta.

Unelma:

- Unelmalla alkaa heti tammikuun alussa toko-kurssi kisoihin tähtääville koirakoille, joten toivottavasti opitaan paljon uutta ja jos ainakin yhtiin kisoihin päästäisi ensi vuoden aikana myös tokossa. 

- Rally-tokossa meillä onkin sitten enemmän tavoitteita, ja toivottavasti ehditään kisaamaan RTK1 verran ja siihen päälle lähdetään treenaamaan lisää seuraavan luokan liikkeitä.

- Aksassa hiotaan nyt alkuvuodesta kepit ja keinu ja kontaktit parempaan kuntoon ja tehdään enemmän tekniikkaa. Huhtikuussa Unelma tulee 18kk ja jossain siinä voitaisiin kokeilla ekoja virallisia kisoja, kunhan saadaan edellä mainitut siihen kuntoon, että voidaan mennä. Mölleihin mennään, jos vaan niitä tulee ja sopii aikatauluun. 

- Paimen taippari käydään myös suorittamassa ensi vuoden aikana. Ja toivottavasti muutenkin päästään paimentamaan.

- Hakua tehdään se mikä ehditään omaksi iloksi.

Popi:

- Popin pääasiallinen tavoite on kasvaa ja leikkiä ja siinä samalla opetella harrastusten alkeita. 

- Popi pääsee myös Active Dogille aksaan tähtäävien kurssille heti tammikuussa. Tätä odotan itse erittäin kovaa ja ihanaa päästää puuhaamaan Popin kanssa yhdessä.

- Popille olisi myös tarkoitus opettaa rally-tokoa ja katsoa olisiko siitä meille yhdeksi lajiksi. 

- Jos mahdollista, niin myös Popia haluan käyttää lampailla. 

- Loppu vuodesta 2018 luultavasti sitten kastroin Popin, kunhan herra ylittää vuoden iän. 

Aika harrastuspainotteisia tavoitteita, tärkeintä toki että koirat pysyy terveenä ja nautitaan yhdessäolosta ja, että arki rulla helposti jatkossakin. Aika näyttää mitä ensi vuonna ehditään ja halutaan tehdä, tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä. 

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!

Mennyt vuosi 2017

Nyt kun ollaan lomalla ja sitä myötä myös lomalla harrastuksista, niin haluan ottaa askeleen taaksepäin ja katsoa minkälaisia tavoitteita meillä oli tälle vuodelle ja miten ne onnistui. Listaan tähän menneen vuoden tavoitteet ja laitan, että miten kävi. Vuosi 2017 oli huippu! Oon oppinut koiranomistajana hirveesti uusia asioita ja tiedän löytäneeni täysin sen mun juttuni koirien parista. Eniten vuodesta on jäänyt toki mieleen pikku herra Popin tulo, mutta myös meidän ensimmäiset kisat Unelman kanssa, sekä kesän vaellus sekä leirit. Mahtavaa oli myös Unelman priimat terveystulokset!On paljon muutakin, ihania hetkiä, mahtavia ihmisiä, paljon turhautuneisuutta, mutta sitäkin enemmän iloa, onnea ja onnistumisia. Kiitos 2017, nyt me jäädään odottamaan mitä 2018 tuo tullessaan. 

Tavoitteet 2017: 

Freyja:

- Haluan opettaa Freyjalle jonkun uuden tempun, sehän osaa siis istua ja antaa tassua käskystä. 

Freyja oppi kuin oppikin uuden tempun, se osaa mennä ympärin käskyllä ja itseasiassa tarjoaa sitä innolla jos temppuillaan. 

- Kesällä lisää ulkoilua, jos vaikka saataisiin rentoutta peliin mukaan ja oppisi nauttimaan siitä.

Freyja ulkoili huomattavasti enemmän, mutta ei se silit ole vielä rentoa. Freyja oli vanhempien hoivassa mökillä ja oli siellä ollut narun päässä ulkona ja tykännyt. 

- Muuten Freyja jatkaa kissanelämää palvelijoidensa kanssa tavalliseen tapaan. 

Joo niinhän se on jatkanut :D

Hamilton:

- Vapaana oleminen sen osalta paremmaksi, että ei lähde juoksemaan toisia koiria päin, vaan jättäisi ne huomiotta. (paransi tätä kyllä nyt loppu vuodesta ja tuli takaisin luokse vaikka ensin lähtikin).

Tätä saatiin paremmaksi, mutta nyt kun Hami on asunut mun vanhmpien luona, niin kaikki on hieman unohtunut, kun elää ainoana lellivauvana. 

- Seuraaminen ja liikkeestä maahan meno taas kuntoon.

Kesällä ainakin meni vielä hienosti, nyt ei ollakaan hetkeen tehty. 

- Uusia temppuja.

Opeteltiin kesällä ja edelleen on innokas oppia. En nyt vain enää muita mitä me kesällä opittiin. Samalla tahdilla ei kuitenkaan enää voi tehdä, kun Hami ei jaksa kun se menee kierroksille ja sitten ottaa sydämestä. 

- Paljon metsäretkiä ja vapaana liikkumisen riemua.

Tää on Hamin kohdalla varmaan toteutunut parhaiten. Se nauttii kun saa mennä omaa tahtia ja haistella. 

- Sitten kun hankitaan joku jäsenyys jonnekin, ja ryhdytään käymään hallilla, niin Haminkin olisi tarkoitus päästä kattelemaan sellaista menoa.

Hami pääsi meidän kanssa aksaamaan ja treenailemaan. Hami innostui aksaamisesta kovasti ja oli aina mielellään tekemässä. Montaa toistoa ei jaksanut, mutta teki täysillä ne pari kertaa ja sitten katseli tyytyväisenä muiden tekemistä. 

- Myös Hamin hampaat olisi tarkoitus käydä putsaamassa tässä lähiaikoina.

Ei olla käyty vieläkään... Ihan hirveetä myöntää, nyt on oikeasti alkuvuodesta tarkoitus viedä se hoidettavaksi, kunhan Hamin ell tulee lomalta. 

Unelma:

- Arkiasiat kuntoon

Unelma on helppo koira arjessa. Ainut johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota on remmissä kulkeminen kun on kavereita mukana. Muuten on niin pätevä pieni.

- Rauhoittuminen myös häiriössä

Tämä on mennyt hurjasti eteenpäin. Osaa rauhoittua hallilla nätisti ja odotella häririössä muuallakin. Välillä kuitenkin vire nousee ja rupeaa levottomaksi, on kuitenkin oppinut oma paikka -käskyn, joka on helpottanut kovasti. Sisällä saattaa kotona vieraiden tullessa olla alkuun todella levoton, mutta tähän oon nyt puuttunut ja toivon mukaan menee paremmaksi ensi vuonna. 

- Tokon alkeet

Kyllä me jotain ollaan tehty, mutta ei todellakaan tavoitteellisesti, niin kuin ajattelin. Löydettiin meidän toiseksi lajiksi haku ja sitten rally-toko. Välillä ollaan ihan vain hömppä tokoa tehty omaksi iloksi. 

- Agilityyn tutustumista

Agilityyn tutustuminen johti siihen, että ollaan oltu nyt yhdissä epiksissä. Treenattu ahkerasti niin aksa kurssilla alkuvuodesta, kuin myös omatoimitreeniä. Aksa on meistä kummastakin huippua ja nyt kun Unelma kuvattiin terveeksi, niin on ilo jatkaa tätä harrastusta eteenpäin. 

- Mätsärit

Ehdittiin käydä neljissä mätsäreissä ja aina oli ihan hauskaa. Kerran pääsiin BIS kehään ja oli kyllä ihan hauska kokemus. Muuten ollaan lähinnä käyty sosialisoitumassa ja muuten pitämässä vain hauskaa. 

- Retkiä ja vaellus

Vuoden yksi kohokohdista oli ehdottomasti kesän vaellus Unelman kanssa kaksin. Hieno kokemus! Ollaan nautittu jokaisesta pienestäkin metsäretkestä mitä ollaan tehty. Nyt odotellaan kevättä, että päästään taas kunnolla vaeltamaan. 

Rally-Toko epikset

Eilen (11.12.2017) oli se hetki mitä toisaalta olin odottanut innolla siitä lähtien, kuin oon aussiesta haaveillu, meidän ekat kisat. Kummankin ekat kisat ikinä. Rallyhaukut järjesti täällä Oulussa rally epikset. Jännitin tietty hyvin etukäteen ja viimeset tunnit ennen kisaa oli hirveet, aattelin että kuolen vähintään sydäriin. Käytiin aamulla kuitenkin treenaamassa ja niistä jäi todella hyvä fiilis. Meidän palkkaamattomuus on mennyt hyvin eteenpäin ja Unelma on tehnyt nyt todella hyviä ratoja ilman palkkaa. Niin tyytyväinen tuohon otukseen!

Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, osittain koska en vaan voinut enää olla kotona pyörimässä ympyrää. Toisaalta halusin että Unelma saisi vähän tottua ympäristöön, no se olikin hyvä ratkaisu, koska neitiä kiinnosti hajut ja muut ja se hieman tohotti aluksi joka suuntaan. 18:15 alkoi rataan tutustuminen ja siinä kohtaa uskalsin jo vähän hengittää, ei mikään vaikea ja jos itse en mokaisi, niin saatoin uskoa hyväksyttyyn tulokseen. Kävelin radan muutaman kerran läpi ja yritin saada lihasmuistiin mihin suuntaan pitää kääntyä, mulla on tunnetusti hieman vaikeaa oikean ja vasemman kanssa.

Rallyhaukkujen halli on verrattain pieni ja kaikki ALO-luokan osallistujat oli jaettu kolmeen ryhmään ja ryhmä kerrallaan siis mentiin sisälle tekemään rataa. Paikka oli jaettu odotus alueeseen ja sitten näköesteiden takana oli rata. Oltiin Unelman kanssa toisessa ryhmässä ja meitä oli siinä kolme, kun yksi ei tullut paikalle. Unelma oli odottaessa tosi levoton ja olin jo et apua, saa nähdä mitä tästä tulee. Ensimmäinen meidän ryhmästä teki pätevästi ja se staffordshirenbullterrieri oli kyllä suloinen. Kakkosena oli corgi, sillä meni vähän haisteluksi, mutta söpö se silti oli. Sitten oltiinki me. Otin Unelman lähtö kyltille ja se kerran jo ehti lähteä nuuskimaan seinää, sain sen takasi heti, mut edelleen ajattelin vaan, et saa nähdä, kun tuntu että koira ei ollut ihan täysillä mun kanssa. Sitten tuomari olikin valmis edellisen arvostelun kanssa ja oli meidän vuoro.

Ekana oli 360 oikeaan ja Unelma oli vähän löysä, sitten tuli askeleet taakse, niin että koira on edessä. Tässä kohtaa Unelma rupes olemaan enemmän mukana ja näin sen olemuksesta et nyt se tekee mun kanssa ja unohtaa kaiken muun. Sitten seuruukin rupesi olemaan Unelman näköinen ja pujottelu meni hyvin ja se teki hienosti kaikki vasemmat käännökset. Radalta jäi tosi hyvä fiilis, ehkä sitä alkua lukuun ottamatta. Radan jälkeen en kyllä ollut varma olinko tehnyt yhden kyltin väärään suuntaan vai en. Mutta me selvittiin hengissä, mä en töpeksiny suuremmin, luotin Unelman osaamiseen ja ei luultavastikkaan tehty hylkyä.

Meidän ryhmä oli siinä ja mentiin ulos hengaan. Leikin Unelman kanssa hetken aikaa hanskalla ja käytin autossa odottaneen Popin pissalla. Sitten koirat autoon ja tulosten odottelua. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että tein sen kyltin väärin päin. Meidät kaikki kutsuttiin sisälle kuulemaan tulokset. Tuomari alotti että yksi ainut 100 pisteen rata, upea suoritus ja hienoa seuruuta, Elise ja Unelma. Olin vähän et häh, mutta kyllä siinä hymy nousi. Mun pieni pätevä koirani <3 Tästä on hyvä jatkaa virallisiin kisoihin ens vuonna.

Oli oikein mukavat ja rennot epikset! Ehkä seuraavalla kerralla en jännitä itseäni sydänkohtauksen partaalle...

Kun seropi tuli taloon

En ihan heti aatellut, että mulle tulisi sekarotuista, olin ihan varma että seuraava olisi myös auspai. Mutta toisin kävi ja seropi tuli taloon. Kummatkin vanhemmat ovat mulle tuttuja ja toiselta mulla onkin jälkeläinen kotona jo valmiiksi. Kummatkin ihan huippuja koiria ja niillä huippuja jälkeläisiä. Popi sisaruksineen on täysin vahinko pentue, ainakin siinä määrin että astuminen oli täysin vahinko, iskä koiraa ei ovet pidelleet laisinkaan. Maailmaan niiden annettiin tulla, kokonaiset seitsemän sattumaa, kuusi mustaa valkoisin merkein ja yksi blue merle, viisi urosta ja kaksi narttua.

Popin tulo oli aika nopea päätös, olin haaveillut toisesta harrastuskaverista ja nyt oli mahdollisuus ottaa. En muuten seropia ottaisi, mutta tiedän vanhemmat ja sen, että näistä pennuista pitäisi olla mihin vain. Viikkoa ennen heitin ihan vitsillä, kun olin asiaa pohtinut, niin Sannille, että myiskö se mulle yhden. No se lupas mulle uroksen hieman nauraen. No viikko siitä syntyi pikkuiset, näin ne ensi kerran kahden päivän ikäisinä. Silloin huomion herätti lähes koko musta pieni otus, ei kuitenkaan mennyt kauaa kun Jaakko Tepoksi nimetty otus vei mun huomion. Olin melkein joka viikko pentuja kattomassa ja hoitamassa, sai hyvän kuvan niiden luonteista. JT oli muo kolmiviikkoisena vastassa eteisessä, se oli kiivennyt portin yli. Lopulta mulla oli aikalailla kaksi suosikkia, JT ja Lalli, kummatkin luonnekkaita menijöitä, suhteellisen kevyellä rakenteella. Sanni kysyikin kumman haluan, mutta halusin hänen päättävän, hän tunsi pennut parhaiten ja tiesin saavani näin sen itselle sopivan. Sain kun sainkin sen josta eniten pidin, niin JT:stä tuli Popi.

Vaikka Popi on sekarotuinen ja sillä ei ole mitään asiaa vaikka arvokisoihin, ei se tule meitä hidastamaan. Popille asetetaan yhtälailla tavoitteet, kuin Unelmallekin ja sen kanssa tullaan toivottavasti kisaamaan ihan yhtä täysillä. Tärkeintä on pitää hauskaa kentillä yhdessä ja oppia paljon uutta. Popi olisi tarkoitus ilmoittaa pentukurssille ensi vuonna, en vaan vielä tiedä minne. Tai tiedän, mutta se varmistuu vasta myöhemmin saadaanko paikkaa. Popista on tullut myös Unelmalle ihan mahtava kaveri ja niiden suhde vain tiivistyy, on ihana nähdä kuinka ne nauttivat toisistaan. Mun pienet <3

Popi on nyt 12 viikkoa ja pari päivää. Se on ehkä enemmän bortsumainen kuin aussiemainen. Aussie näkyy siinä arjessa sellaisena pienenä pilke silmäkulmassa tekemisenä ja sen pää on ihan aussien pää. Mutta se on bortsu treenatessa, se tekee treenaamisen kaikella vakavuudella, se keskittyy ja pohtii asioita ja sitten se yhdistelee. Se on erittäin pätevä pentu, se tekee hienolla motivaatiolla ja välillä tuntuu, että ei sitä tartte edes opettaa kun se osaa jo valmiiksi. En itse ajattele Popia seropina, se on omassa päässä aikalailla bortsu, koska sen luonteessa on ainakin tällä hetkellä enemmän bortsumaisia piirteitä. Innolla jään odottamaan, mitä tuosta pienestä ihmeestä oikein kasvaa. Toivottavasti ei ainakaan karjalankarhukoiraa, niin kuin moni luulee :D