En ihan heti aatellut, että mulle tulisi sekarotuista, olin ihan varma että seuraava olisi myös auspai. Mutta toisin kävi ja seropi tuli taloon. Kummatkin vanhemmat ovat mulle tuttuja ja toiselta mulla onkin jälkeläinen kotona jo valmiiksi. Kummatkin ihan huippuja koiria ja niillä huippuja jälkeläisiä. Popi sisaruksineen on täysin vahinko pentue, ainakin siinä määrin että astuminen oli täysin vahinko, iskä koiraa ei ovet pidelleet laisinkaan. Maailmaan niiden annettiin tulla, kokonaiset seitsemän sattumaa, kuusi mustaa valkoisin merkein ja yksi blue merle, viisi urosta ja kaksi narttua.
Popin tulo oli aika nopea päätös, olin haaveillut toisesta harrastuskaverista ja nyt oli mahdollisuus ottaa. En muuten seropia ottaisi, mutta tiedän vanhemmat ja sen, että näistä pennuista pitäisi olla mihin vain. Viikkoa ennen heitin ihan vitsillä, kun olin asiaa pohtinut, niin Sannille, että myiskö se mulle yhden. No se lupas mulle uroksen hieman nauraen. No viikko siitä syntyi pikkuiset, näin ne ensi kerran kahden päivän ikäisinä. Silloin huomion herätti lähes koko musta pieni otus, ei kuitenkaan mennyt kauaa kun Jaakko Tepoksi nimetty otus vei mun huomion. Olin melkein joka viikko pentuja kattomassa ja hoitamassa, sai hyvän kuvan niiden luonteista. JT oli muo kolmiviikkoisena vastassa eteisessä, se oli kiivennyt portin yli. Lopulta mulla oli aikalailla kaksi suosikkia, JT ja Lalli, kummatkin luonnekkaita menijöitä, suhteellisen kevyellä rakenteella. Sanni kysyikin kumman haluan, mutta halusin hänen päättävän, hän tunsi pennut parhaiten ja tiesin saavani näin sen itselle sopivan. Sain kun sainkin sen josta eniten pidin, niin JT:stä tuli Popi.
Vaikka Popi on sekarotuinen ja sillä ei ole mitään asiaa vaikka arvokisoihin, ei se tule meitä hidastamaan. Popille asetetaan yhtälailla tavoitteet, kuin Unelmallekin ja sen kanssa tullaan toivottavasti kisaamaan ihan yhtä täysillä. Tärkeintä on pitää hauskaa kentillä yhdessä ja oppia paljon uutta. Popi olisi tarkoitus ilmoittaa pentukurssille ensi vuonna, en vaan vielä tiedä minne. Tai tiedän, mutta se varmistuu vasta myöhemmin saadaanko paikkaa. Popista on tullut myös Unelmalle ihan mahtava kaveri ja niiden suhde vain tiivistyy, on ihana nähdä kuinka ne nauttivat toisistaan. Mun pienet <3
Popi on nyt 12 viikkoa ja pari päivää. Se on ehkä enemmän bortsumainen kuin aussiemainen. Aussie näkyy siinä arjessa sellaisena pienenä pilke silmäkulmassa tekemisenä ja sen pää on ihan aussien pää. Mutta se on bortsu treenatessa, se tekee treenaamisen kaikella vakavuudella, se keskittyy ja pohtii asioita ja sitten se yhdistelee. Se on erittäin pätevä pentu, se tekee hienolla motivaatiolla ja välillä tuntuu, että ei sitä tartte edes opettaa kun se osaa jo valmiiksi. En itse ajattele Popia seropina, se on omassa päässä aikalailla bortsu, koska sen luonteessa on ainakin tällä hetkellä enemmän bortsumaisia piirteitä. Innolla jään odottamaan, mitä tuosta pienestä ihmeestä oikein kasvaa. Toivottavasti ei ainakaan karjalankarhukoiraa, niin kuin moni luulee :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti