Eilen (11.12.2017) oli se hetki mitä toisaalta olin odottanut innolla siitä lähtien, kuin oon aussiesta haaveillu, meidän ekat kisat. Kummankin ekat kisat ikinä. Rallyhaukut järjesti täällä Oulussa rally epikset. Jännitin tietty hyvin etukäteen ja viimeset tunnit ennen kisaa oli hirveet, aattelin että kuolen vähintään sydäriin. Käytiin aamulla kuitenkin treenaamassa ja niistä jäi todella hyvä fiilis. Meidän palkkaamattomuus on mennyt hyvin eteenpäin ja Unelma on tehnyt nyt todella hyviä ratoja ilman palkkaa. Niin tyytyväinen tuohon otukseen!
Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä, osittain koska en vaan voinut enää olla kotona pyörimässä ympyrää. Toisaalta halusin että Unelma saisi vähän tottua ympäristöön, no se olikin hyvä ratkaisu, koska neitiä kiinnosti hajut ja muut ja se hieman tohotti aluksi joka suuntaan. 18:15 alkoi rataan tutustuminen ja siinä kohtaa uskalsin jo vähän hengittää, ei mikään vaikea ja jos itse en mokaisi, niin saatoin uskoa hyväksyttyyn tulokseen. Kävelin radan muutaman kerran läpi ja yritin saada lihasmuistiin mihin suuntaan pitää kääntyä, mulla on tunnetusti hieman vaikeaa oikean ja vasemman kanssa.
Rallyhaukkujen halli on verrattain pieni ja kaikki ALO-luokan osallistujat oli jaettu kolmeen ryhmään ja ryhmä kerrallaan siis mentiin sisälle tekemään rataa. Paikka oli jaettu odotus alueeseen ja sitten näköesteiden takana oli rata. Oltiin Unelman kanssa toisessa ryhmässä ja meitä oli siinä kolme, kun yksi ei tullut paikalle. Unelma oli odottaessa tosi levoton ja olin jo et apua, saa nähdä mitä tästä tulee. Ensimmäinen meidän ryhmästä teki pätevästi ja se staffordshirenbullterrieri oli kyllä suloinen. Kakkosena oli corgi, sillä meni vähän haisteluksi, mutta söpö se silti oli. Sitten oltiinki me. Otin Unelman lähtö kyltille ja se kerran jo ehti lähteä nuuskimaan seinää, sain sen takasi heti, mut edelleen ajattelin vaan, et saa nähdä, kun tuntu että koira ei ollut ihan täysillä mun kanssa. Sitten tuomari olikin valmis edellisen arvostelun kanssa ja oli meidän vuoro.
Ekana oli 360 oikeaan ja Unelma oli vähän löysä, sitten tuli askeleet taakse, niin että koira on edessä. Tässä kohtaa Unelma rupes olemaan enemmän mukana ja näin sen olemuksesta et nyt se tekee mun kanssa ja unohtaa kaiken muun. Sitten seuruukin rupesi olemaan Unelman näköinen ja pujottelu meni hyvin ja se teki hienosti kaikki vasemmat käännökset. Radalta jäi tosi hyvä fiilis, ehkä sitä alkua lukuun ottamatta. Radan jälkeen en kyllä ollut varma olinko tehnyt yhden kyltin väärään suuntaan vai en. Mutta me selvittiin hengissä, mä en töpeksiny suuremmin, luotin Unelman osaamiseen ja ei luultavastikkaan tehty hylkyä.
Meidän ryhmä oli siinä ja mentiin ulos hengaan. Leikin Unelman kanssa hetken aikaa hanskalla ja käytin autossa odottaneen Popin pissalla. Sitten koirat autoon ja tulosten odottelua. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että tein sen kyltin väärin päin. Meidät kaikki kutsuttiin sisälle kuulemaan tulokset. Tuomari alotti että yksi ainut 100 pisteen rata, upea suoritus ja hienoa seuruuta, Elise ja Unelma. Olin vähän et häh, mutta kyllä siinä hymy nousi. Mun pieni pätevä koirani <3 Tästä on hyvä jatkaa virallisiin kisoihin ens vuonna.
Oli oikein mukavat ja rennot epikset! Ehkä seuraavalla kerralla en jännitä itseäni sydänkohtauksen partaalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti