Oulussa taas, kotiuduin tämän viikon tiistaina ja sen jälkeen onkin vain pitänyt hoitaa asioita siihen järjestykseen, että tiedän mitä tulee tapahtumaan milloinkin ja paljonko aikaa joudun kuluttamaan yliopistolla ja mitä voin tehdä kotona. Nyt kun kaikki rupeaa näyttämään hieman selkeämmältä ja tenttikirjoja on raahattu kotiin, niin voi vilkaista blogin suuntaan myös.
Mitäs meille, no lähinnä ollaan liikuntakiellossa, tai Unelma on, kun se mun poissa ollessa loukkasi jalkansa ja sillä on pehmytkudosvaurio vasemmassa takajalassa. Nyt se on jo muutaman päivän ollut ontumatta laisinkaan ja saanut takaisin sitä normaalia itseään. Eletään silti edelleen lepo elämää ja häkki, josta olisin halunnut eroon on edelleen käytössä. Punkero joutuu siellä viettämään kaiken yksinolon ja laitan sen sinne myös välillä lepäilemään. Muuten se on joko mun huoneessa tai keittiössä rajatulla alueella. Ihan tylsää! Yksi mitä heti kotiin tultua ryhdyin vahvistamaan oli häkissä oleminen vaikka on hereillä, se oli ulvonut menemään mun poissa ollessa. Tulin kotiin niin eipä ole huutanut, heh! Tai ainakaan kukaan ei ole sanonut mitään, eikä ole kuulunut mitään kun olen lähtenyt ja tullut kotiin.
Ollaan kuitenkin jotain naksuttelua tehty ja eilen tehtiin nakkijälki Unelman kanssa takapihalla, jotain pientä tekemistä toiselle. Maanantaina on kontrolli jalasta ja katotaan saadaanko lupa hiljalleen lähteä pihaa pidemmälle lenkille vai joudutaanko lisää hennaamaan tuossa samassa ympyrässä. Noin viikon päästä alkaisi pentukurssi ja meillä olisi jonkinlaista omatoimista treeniryhmääkin tiedossa helmikuun alussa, odotan kovaa että päästään tekemään kunhan saadaan jalka kuntoon!
Freyja on onnellinen ku mä olen kotona ja se on kiehnäämässä koko ajan mussa kiinni ja nukkuu sylissä kun oon kotona, se on niin mun kissa ja oli se taas poissa ollessa protestoinut pissaamalla. Mut se kun ei tullut enää yllätyksenä niin lähinnä tuli vain huokaus ja naurahdus. Nyt on pienen kissan elämässä kaikki taas hyvin <3
Hampuusi on ollut onnellinen saadessaan yksin lenkkeillä pitkillä lenkeillä. Ja se tarjosi mulle tuossa yksi lenkki hienoa seuruuta, josta hyvästä se sitten sai kantaa mun hanskan kotiin (tää on siis Hamin mielestä kunniatehtävä). Hamin seuruu nyt ei tietysti ole mitään priimaa, jopa Unelma melkein 4kk tekee sen taidokkaammin, mutta Hamin tasolla se oli oikeen hienoa! Olemme myös päässeet taas siihen, että nukahdamme samalle tyynylle, joo meillä näin. Mut ei se siinä kauaa nuku ennen kun tulee kuuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti