Pitää oikein pohtia mitä me ollaan tehty, lähinnä siis mitä oltaisi treenattu. Tokoa nyt ainakin, Unelma teki pari oikein hienoa maahan menoa seuruusta, sellaista oikein vauhdikasta ja ilmeisesti liike on tyypin mielestä niin kovin hauska, niin se tarjoaa sitä välillä muutenkin. Pitää vaan katsoa, että se ei ryhdy tekemään sitä kesken seuruun.
Kaukot tuottaa päänvaivaa, istu-maahan menee, mutta se seisominen ei toimi, se liikkuu välillä todella paljon, miettinyt että pitäisikö sille opettaa takajalka targetti, jos se sillä pysyisi paremmin paikalla. Mitä kauempana mä olen, sitä enemmän se liikkuu. Mutta istu-maahan yhdistelmät sujuu hiljalleen vauhdikkaammin, mutta edelleen tarvittaisi lisää nopeutta niihin ja se, että Unelma kuuntelee eikä tee niin kuin itse haluaa.
Seuruu on parantunut hurjasti ja se edistää hieman vähemmän, kuin vielä hetki sitten. Ilmeisesti kannattanut siis keskittyä paljon näihin ihan perushommiin sen kanssa. Vielä vaatii paljon hiomista, mutta ajatuksena olisi, jos ehkä mentäisi jonnekin kurssille syksyllä ja oikeasti opettelemaan niitä asioita, riippuu tietysti mihin päädytään agilityn kanssa, se kumminkin on se päälaji tällä hetkellä.
Agilityssä on ollut hieman hiljaisempaa, mutta torstaina käytiin pitkästä aikaa koirien kanssa treenaamassa, kun sää oli sopiva. Piti mennä jo keskiviikkona, mutta Unelma oli päättänyt remontoida seiniä, niin siinä mielentilassa en viitsinyt lähteä mitään tekemään. Taidettiin me sit käydä kuitenkin uimassa. Mutta torstaina käytiin siis treenaamassa. Tein kuuden esteen radan ja harjoiteltiin myös keppejä. Keppejä ei olla hirveästi tehty ja onneksi tuolla oli verkot, niin otin ne käyttöön. Unelma on siitä(kin) ihana, että se on niin nopea oppimaan, verkot loppui kesken keppien, kun niitä ei ollut tarpeeksi ja Unelma lähti heti tarjoamaan jatkamista ja pienellä avustuksella meni kepit loppuun saakka oikein. Mahtava tyyppi!
Meidän aksa on edelleen lähinnä sitä, että mä opettelen ohjaamaan koiraa oikein ja yritetään löytää se yhteinen sävel sinne kentälle. Unelmalla on hieman ollut tässä vaikeuksia korvien kanssa, ja torstainakin se kesken radan pongasi linnunsulan ja ryntäsi sen luokse, sillä on joku murkkuikä menossa ja oon myös aika varma, että se tekee ekoja juoksujaan jossain vaiheessa. Kaikki merkit on, mutta mitään ei tapahdu. Torstaina linnusulka episodin jälkeen saatiin tehtyä kuitenkin pari sellasta rataa, jossa oli oikein flow tunne ja tuntu, että oltiin täysin samalla kartalla siinä, mitä oltiin tekemässä. Tuli olo, et ehkä me sittekin ollaan ihan oikeasti opittu jotain. Löysin pari oikein hyvää ratkaisua siihen, miten ohjata Unlema tietyistä kulmista seuraavalle esteelle ja se näkyi heti parempana tekemisenä Unelman omassa suorittamisessa.
Hamikin pääsi tekemään saman radan pariin kertaan ja hienostihan se meni. Hamihan ei irtoa kovinkaan, vaan se tarkkailee koko ajan muo ja mun kättä, että koska saa namia. Hamin kanssa tuo on kuitenkin vaan tuollaista hölmöilyä ja hauskanpitoa. Hienosti se on kuitenkin päässyt jyvälle siitä, mitä siellä kentällä tehdään ja kauhealla innolla se on aina mukana. "Rento" eläkelaji Hamille :D
Arjessa Unlema toimii paremmin ja paremmin koko ajan, ei meillä ongelmia arjessa ole, mutta pieniä juttuja joihin oon nyt päättänyt tarttua (ja joka olisi pitänyt tehdä aiemmin). Ollaan viime aikoina kuitenkin keskusteltu paljon remmi käyttäytymisestä, lähinnä siis vetämisestä. Huimasti ollaan saatu parannusta ja ei tartte olla veturina menossa niihin kivoihin paikkoihin, kun sinne pääsee ihan rauhassakin. En ole itse mitkään remmi nipo, mutta arvostan jos muo ei kuitenkaan vedetä eteenpäin. Ohitukset sujuu, mutta nyt jostain syystä haluaisi hirveästi tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa, ehkä ne on ne juoksut). Ollaan myös treenattu takana kulkemista vaellusta varten ja se alkaa sujumaan jo hyvin käskystä, kyllä Unelma välillä tulee sivuun, mutta jos tulee tiivis kohta, niin osaa palata taakse.
Nyt jatkan mj-karsintojen kattomista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti