Häntää heiluttaen hammasta kiristää

Tiiättekö sen tunteen kun kaikki menee pyllylle ja hermot on kireellä?

Meidän aamu alkoi hyvin, sitten päästiin puoleen väliin lenkkiä ja tuntui, että koirat unohti kaiken minkä ne on koskaan osannut. Vedettiin hihnassa kun ei jaksanut keskittyä, ei kuunneltu mitään ja odottaminenkin oli eteen päin liikkumista, yritettiin mennä vieraiden ihmisten luokse ja ei kuljettu reunassa vaan haahuiltiin edes takasin. HUOH! Kirosin tällöin jo aika raskaasti.

Sitten päästään melkein kotiin ja koko pakka romahtaa kasaan, ensin Unelma lähtee kun syötävä kädestä toisten koirien luokse. Ei se onneksi lähelle menee, mutta ei se takaisinkaan tule. Sitten Hami, joka on vapaana (ollut pitkään nyt hyvä toisten koirien kanssa ja on jättänyt ne huomiotta), päättää että hänkin lähtee kattomaan mitä Unelma tekee ja vähän tuhisemaan toisten suuntaan. Siinä kohtaan kun oon saanut kiroten ja manaten koirat remmeineen käteen ja katseita ohikulkijalta (toinen koiranomistaja oli onneks meidän naapuri, eli tuttuja koiria) tajuan, että Hami on jättänyt hanskan jonnekin kun se oli sillä suussa. No eikun kiroten sitä etsimään jostain kuusen alta. Koirat sai kyllä sellaista palautetta ja taisin luvata tehdä niistä hanskat ja kaikkea muuta siltä väliltä. Että ärsyttää. Mutta kyllä muo jo nyt vähän naurattaa noi toilailut kun niiden ilmeet oli  vähän sellaiset et ei me millään pahalla. Jos vaikka päivälenkki sujuis sillee, et näytettäis joltain muulta kun aasilaumalta.