lauantai 12. marraskuuta 2016

Häntää heiluttaen palataan takaisin blogin ääreen

Takasin täällä, oon täysin hukannut mun motivaation blogin kirjoittamiseen, mutta jos nyt pääsisi taas kärryille tästä. Mullahan on siis toinenkin blogi, mutta sinne ei tuu hirveesti mitään kirjoiteltua ja, koska mun päivät on aika eläinpainoitteisia niin aattelin, että jos vaan painottaisi meidän lauman elämää ja antaisi kaiken muun jäädä.

Juhannuksen vaelluksesta voi lukea tästä. En ryhdy siitä erikseen kirjoittamaan enää kun tuossakin se jo on :)

Lumi on peittänyt maan, mikä on hyvä koska Hami inhoaa kun on märkää ja pitää koko ajan pestä tassuja. Ollaan Hamin kans tehty paljon kaikkee kotitreeniä sisällä, Hamin motivaatio ulkona tekemiseen on pieni joten tyydytään siellä riehumiseen. Kotona se taas tekee mielellään ja on se ehkä jotain oppinutkin. Hamille en ole koskaan opettanut käskyä seiso ja ollaan otettu se nyt tavoitteeksi, namilla se onnistuu jo jotenkin mut ilman namia, tuo tuijottaa muo sen näkösenä et onks ihan pakko. Nään siitä kyllä et se tietää tasan tarkaa mitä sen pitäis tehdä, sitä vaan ei kiinnosta. Hölmö <3

Tää mieluummin löhöilee sängyssä :D

Hami ja Freyja myös ovat kumpanenkin ihmetelleet miksi meille on pystytetty iso häkki keittiöön ja siellä on leluja, joihin he eivät saa koskea (Hami kyllä testasi ne jo tai no lähinnä ne on siellä turvassa yhdeltä hoitokoiralta :D) ja taloon tuodaan ruokaa, jota he eivät saa syödä. Tälle kaikelle on hyvä syy, sillä parin viikon päästä taloon tassuttelee kolmas hännän heiluttaja,  nimittäin pieni aussie puupi  Unelma <3

Meidän arki muuttuu siis kokonaan kun Unelma tulee, odotan innolla pentuarkea, vaikka sen tietää että aamut on menetetty ja hetkeen ei nukuta ihan täysillä. Mutta olkoon se pieni murhe siitä suuresta ihanuudesta joka tulee!

Tarinahan on se, että ensin piti tulla uros, vaikka ei se koskaan niin tarkkaa ollut, mutta sitten syntyi viisi tyttöä valloittamaan tätä maailmaa. Ihanaa! On tullu käytyä Ikeassa shoppailemassa ja vähän muuallakin, nyt kaikki on oikeestaan valmista. Pitäisi malttaa vain odottaa! Onneks puupit asuvat Oulussa ja pääsee viikoittain katsomaan heitä <3

Mutta tässä hän on, mun pieni Unelma




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patchcoat-leiri 2018

Viime viikon torstaina käväisin töissä tekemässä muutaman tunnin ja sitten kaupan kautta hakemaan koirat kotoa ja huristeltiin Villa Taivaa...